Pro Gradu artikkelina/ Maria Kääriäinen
Viimeistä luentoa odotin kovasti, sillä tämäkin aihe on itselle erittäin ajankohtainen. Artikkelin teko graduna on nykypäivänä yleisempää englannin kielellä jo senkin takia, että suomalaisia alan lehtiä on vähän.
Artikkeligradun kautta voi lisätä omaa oppimista ja tehdä itseään näkyväksi. Artikkelimuotoisen gradun kanssa on laadunarviointi erityisen tärkeää. Tieteellinen lukutaito, erityisesti englanninkielellä kehittyy. Tämän olen huomannut jo kandia tehdessä, jonka sain valmiiksi englanninkielisenä. Tänä päivänä myös meidän tiedekuntamme julkaisee yli puolet graduista artikkeleina.
Kääriäinen kertoi itse aloittavansa kirjoittamisen menetelmä- osiosta. Eli jokaiselle on oma tapa aloittaa artikkelin kirjoittaminen. Menetelmä- osion jälkeen Kääriäinen siirtyy tuloksiin, jonka jälkeen hän vasta siirtyy viitekehykseen. Tämä oli minulle uusi ajatus, että suorittamistapoja on erilaisia. Ajattelinkin kokeilla tätä.
Olinkin jo aikasemmin kuullut ystävältäni, joka julkaisi gradunsa artikkelina, että prosessi jatkuu vielä arvioinnin jälkeenkin. Artikkeligradussa julkaiseva lehti antaa palautetta, jotka pitää luonnollisesti korjata ja lähettää takaisin lehteen. Tämän jälkeen artikkeli kiertää vielä muutaman mutkan ennen kuin se on mahdollisesti julkaisukelpoinen.
Tärkeää on pyytää apua muilta lukijoilta. Ulkopuolisen ihmisen pitäisi ymmärtää teksti, joten kannattaa käyttää saatu palaute hyväksi ja oppia siitä. Itse olen ainakin oppinut jo nyt, että kysyn aina jos siltä tuntuu. Ja vaikka välillä palaute voi tuntua kriittiseltä ja tylyltä, yritän mahdollisimman hyvin ottaa kaikki neuvot ja vinkit vastaan. Siitä voi vain oppia!!
Itse teen artikkeligraduja kainsainväliseen lehteen. Tein kandin työn jo englanniksi, joten gradun tekeminen kansainväliseen muotoon oli itselleen varma valinta ja samalla iso haaste. Mitä enemmän käsittelen työtäni englanniksi, sen syvemmälle pääsen niin kieleen kuin myös tutkimukseen.
Ei saa lannistua työn vaativuudesta huolimatta, lopussa kiitos seisoo!! Kevättä kohti siis :)
tiistai 20. marraskuuta 2018
Rekisteritutkimus, uusi aluevaltaus?
Sosiaali- ja terveystieteiden rekisteritutkimus/ Tiina Ristikari, THL.
Rekisterissä tiedot ovat yksilötasolla tallennettuna, kun taas tilastoissa tiedot ovat aggregoidulla tasolla. Suomessa ainutlaatuisin rekisteri on lastensuojelurekisteri, mikä päivittyy jatkuvasti.
Rekistereiden arvoa ei ymmärretä vielä kansainvälisesti verrattuna Suomeen, jossa rekistereitä on alettu kerätä jo 60- luvulta lähtien. Tämä viittaa selvästi Suomen haluun ja kykyyn kehittää terveydenhuoltoa. Esimerkiksi sairaalat saavat rahoitukset rekistereihin kerättyen tietojen perusteella.
Pohdimme kollegani kanssa rekistereihin kuulumista. Itse varsinkin ( esimerkiksi sairaushistorian myötä) kuulun varmasti moneen rekisteriin mitä en osaa edes ajatella. En ollut ajatellut koskaan tarkemmin, että kaikki tiedot terveydenhuollossa rekisteröidään, jotta saadaan tilastotietoa esimerkiksi keskenmenoista ja syöpösairauksien määrästä. Tavallaan jopa itsestään selvä asia, mitä ei ole tullut ajateltua syvemmin.
Minusta tämä luento oli erittäin mieltä avartava. En ollut ajatellut rekistereitä näin syvällisesti koskaan enkä myöskään tiennyt, että rekistereitä käytetään hyvin vähän muualla maailmassa verrattuna Suomeen. Suomessa onkin lukuisia rekisterinpitäjiä, kuten Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Kela sekä useita korkeatasoisia rekistereitä, joihin kerätään henkilötason tietoja tilastointia sekä hallinnollisia tarkoituksia varten. Eli siis, kun rekisteritietoja käytetään joko yhtenä tai ainoana tieteellisen tutkimuksen aineistona, puhutaan rekisteritutkimuksesta. Suomalaisten rekisteritietojen kattavuus ja laatu onkin todettu hyväksi, joka on yksi tärkeimpiä edellytyksiä rekisteritietojen tutkimuskäytölle.
Rekisteritutkimuksia säätelee niin julkisuuslaki kuin henkilötietolaki. Jos tarvitsen tutkimuksessani luvan rekisterin käyttöön, täytyy olla esimerkiksi perusteltu tutkimussuunnitelma tehtynä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta voi hakea valtakunnallisen rekisteritutkimusluvan silloin, kun hakemus koskee esimerkiksi kuntayhtymän potilasasiakirjatietoja tai sosiaalihuollon asiakasasiakirjatietoja. Rekisteritutkimusluvan voi myöntää esimerkiksi sairaanhoitopiiri myös erikseen, mutta tutkimusluvan yksityisen sektorin toimijan potilasasiakirjatietojen ja sosiaalihuollon asiakastietojen käyttöön myöntää aina THL. Jos valtakunnalliselle rekisteritutkimukselle on THL:n lupa, niin PPSHP:ssä tietojen luovu. Esimerkiksi jos tutkittaviin ollaan yhteydessä, rekisteritietojen käyttämiseen ja niiden mahdolliseen yhdistämiseen muihin tutkimuksessa käytettäviin lähteisiin tulee pyytää tutkittavien tietoinen suostumus. Tämä onkin mielestäni päivänselvä protokolla.
Rekisteritutkimuksen ominaispiirteisiin liittyy mm. parempi edustavuus kuin kyselyissä. Rekistereissä on kansallisella tasolla hyvä maantieteellinen kattavuus, jolloin tiedot ovat yhdistettävissä muihin alueellisiin tietoihin, sekä biopankkien näytteisiin. Rekisteritutkimukset kuvaavat palveluiden käyttöä ja etuuksien saantia, ne eivät kerro suoraan koetusta hyvinvoinnista.
Rekisterien käyttö tarjoaa monipuolisia mahdollisuuksia esimerkiksi hoitokäytäntöjen vaikuttavuuden ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän tutkimukseen.
torstai 8. marraskuuta 2018
Systemaattinen kirjalisuuskatsaus- lähelä graduani, lähellä sydäntä!
Systemaattinen kirjalisuuskatsaus/ Pirjo Kaakinen
Tunnin aluksi pohdimme, miten ja miksi käyttäisit systemaattisia katsauksia asiantuntijana, opettajana tai esimiehenä? Systemaattista kirjallisuuskatsausta voidaan käyttää esimerkiksi jonkin asian systemaattiseen selvittämiseen sekä jo olemassa olevan tiedon tiivistämiseen tai esimerkiksi viitekehyksen luomiseen.
Aihe on minulle todella ajankohtainen, sillä teen tällä hetkellä graduani systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Nykyään tutkimustietoa tulee niin paljon monesta eri suunnasta, jolloin katsuksien hyödyntäminen on tehokasta. Systemaattisen katsauksien määrä on lisääntynyt paljon viime vuosien aikana, minkä huomasin katsauksia etsiessäni gradua varten. Tiede siis kehittyy jatkuvasti. Nykyään voidaan jopa ajatella, että tutkimustyypistä riippumatta tulisi aina tehdä systemaattinen kirjallisuuskatsaus oman tiedon rakentumiseksi työn pohjalle.
Katsaus etenee tyypillisesti aina prosessimaisesti, sen vaiheet ovat eroteltavissa sekä se suorittaminen on läpinäkyvää. Katsaus perustuu tyypillisesti tutkimusssuunnitelmaan, jossa suoritetaan ns. scoping search. Katsauksen tekemisellä pyritään vähentämään systemaattista harhaa.
Tutkimuksen teko alkaa tutkimuskysymyksen ja tutkimusken tarkoituksen hahmottamisella, jotta itselle selviää mahdollsimman selkeästi mitä on tutkimassa. Tämän jälkeen valitaan hakusanat, tietokannat ja tehdään alustaa hakua (muista guidline!). Se tuottaa päätelmän siihen, mitä tietokantoja kannattaa jatkossa käyttää. On tärkeää huomioida se, onko aiheesta tehty aikasemmin katsausta.
Picon tekeminen on myös minulle tuttu. Se on väline, joka raamittaa koko hakuprosessin ja auttaa hahmottaa sisään- ja ulosottokriteereitä Aikaisemmat opinnot teidonhakumenetelmistä ja tietokantojen käyttämisestä tukevat tämän hetkistä tiedonhakuprosessiani hyvin. Hakuprosessi pitää kuvata erityisen tarkasti, jotta tutkimus on toistettavissa. Muista myös lopuksi manuaalihaku.
Kriittisyys pitää säilyttää vahvasti mukana läpi tutkimusprosessin, lehdet ovat eritasoisia ja lehtien sisällä saattaa ilmetä isojakin laadullisia eroja. PRISMAN liittäminen tutkimukseen mukaan!
Laadunarviointikriteerit saapuvat mukaan prosessin loppupuolella ( esim JBL tai CDR). Mukaan valitaan siis metodologisesti parhaimmat artikkelit. Valitut artikkelit taulukoidaan itselle sopivimmalla tavalla sekä nykyään lehdet vaativatkin, että laadunarviointipisteet tulisi laittaa taulukkoon myös esille. Taulukosta on "helppo" muodostaa synteesi kaikista tutkimuksista. Synteesin muodostaminen tiiviistii ja ytimekkäästi käyttäen apuna taulukkoa. Tässäkin tapauksessa, eettisyyden ja luotettavuuden pohdinta on tärkeää prosessin jokaisessa vaiheessa. Näitä asioita tulee nimenomaan pohtia tutkimuksen luotettavuus/eettisyys- osiossa.
Luennon aikana pohdin paljon omaa systemaattista kirjallisuuskatsaustani. Ensimakuun pääsinkin jo sen työstämiseen kandia tehdessäni, mutta koen sen olleen ensimmäinen "harjoitustyö". Nyt tehdessäni systemaattista kirjallisuuskatsausta kirjalisuuskatsauksista olen päässyt paljon syvemmälle työn sisälle. Apunani on onneksi ollut toinen kokenut tutkija, joka on ollut isona mentorina matkan varrella. Tällä hetkellä olemme suorittaneet tiedon haun, sekä screenauksen. Kohta on valitut artikkelit kasassa ja pääsen suorittamaan analyysiä. Vaativa, mutta varmasti keväällä palkitseva työ.
Tunnin aluksi pohdimme, miten ja miksi käyttäisit systemaattisia katsauksia asiantuntijana, opettajana tai esimiehenä? Systemaattista kirjallisuuskatsausta voidaan käyttää esimerkiksi jonkin asian systemaattiseen selvittämiseen sekä jo olemassa olevan tiedon tiivistämiseen tai esimerkiksi viitekehyksen luomiseen.
Aihe on minulle todella ajankohtainen, sillä teen tällä hetkellä graduani systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Nykyään tutkimustietoa tulee niin paljon monesta eri suunnasta, jolloin katsuksien hyödyntäminen on tehokasta. Systemaattisen katsauksien määrä on lisääntynyt paljon viime vuosien aikana, minkä huomasin katsauksia etsiessäni gradua varten. Tiede siis kehittyy jatkuvasti. Nykyään voidaan jopa ajatella, että tutkimustyypistä riippumatta tulisi aina tehdä systemaattinen kirjallisuuskatsaus oman tiedon rakentumiseksi työn pohjalle.
Katsaus etenee tyypillisesti aina prosessimaisesti, sen vaiheet ovat eroteltavissa sekä se suorittaminen on läpinäkyvää. Katsaus perustuu tyypillisesti tutkimusssuunnitelmaan, jossa suoritetaan ns. scoping search. Katsauksen tekemisellä pyritään vähentämään systemaattista harhaa.
Tutkimuksen teko alkaa tutkimuskysymyksen ja tutkimusken tarkoituksen hahmottamisella, jotta itselle selviää mahdollsimman selkeästi mitä on tutkimassa. Tämän jälkeen valitaan hakusanat, tietokannat ja tehdään alustaa hakua (muista guidline!). Se tuottaa päätelmän siihen, mitä tietokantoja kannattaa jatkossa käyttää. On tärkeää huomioida se, onko aiheesta tehty aikasemmin katsausta.
Picon tekeminen on myös minulle tuttu. Se on väline, joka raamittaa koko hakuprosessin ja auttaa hahmottaa sisään- ja ulosottokriteereitä Aikaisemmat opinnot teidonhakumenetelmistä ja tietokantojen käyttämisestä tukevat tämän hetkistä tiedonhakuprosessiani hyvin. Hakuprosessi pitää kuvata erityisen tarkasti, jotta tutkimus on toistettavissa. Muista myös lopuksi manuaalihaku.
Kriittisyys pitää säilyttää vahvasti mukana läpi tutkimusprosessin, lehdet ovat eritasoisia ja lehtien sisällä saattaa ilmetä isojakin laadullisia eroja. PRISMAN liittäminen tutkimukseen mukaan!
Laadunarviointikriteerit saapuvat mukaan prosessin loppupuolella ( esim JBL tai CDR). Mukaan valitaan siis metodologisesti parhaimmat artikkelit. Valitut artikkelit taulukoidaan itselle sopivimmalla tavalla sekä nykyään lehdet vaativatkin, että laadunarviointipisteet tulisi laittaa taulukkoon myös esille. Taulukosta on "helppo" muodostaa synteesi kaikista tutkimuksista. Synteesin muodostaminen tiiviistii ja ytimekkäästi käyttäen apuna taulukkoa. Tässäkin tapauksessa, eettisyyden ja luotettavuuden pohdinta on tärkeää prosessin jokaisessa vaiheessa. Näitä asioita tulee nimenomaan pohtia tutkimuksen luotettavuus/eettisyys- osiossa.
Luennon aikana pohdin paljon omaa systemaattista kirjallisuuskatsaustani. Ensimakuun pääsinkin jo sen työstämiseen kandia tehdessäni, mutta koen sen olleen ensimmäinen "harjoitustyö". Nyt tehdessäni systemaattista kirjallisuuskatsausta kirjalisuuskatsauksista olen päässyt paljon syvemmälle työn sisälle. Apunani on onneksi ollut toinen kokenut tutkija, joka on ollut isona mentorina matkan varrella. Tällä hetkellä olemme suorittaneet tiedon haun, sekä screenauksen. Kohta on valitut artikkelit kasassa ja pääsen suorittamaan analyysiä. Vaativa, mutta varmasti keväällä palkitseva työ.
tiistai 6. marraskuuta 2018
Meta- analyysi, mitä se oikein olikaan?
Meta- analyysi/ Niko Männikkö
Mitä tiedän meta- analyysistä ennestään?
Yksinkertaistettuna se on tutkimusten yhdistämistä. Yhdistämisen lopputuloksena saadaan aikaiseksi tutkimus, jonka aineistona käytetään useita samaa aihetta käsitteleviä samoin menetelmin aikaisemmin tehtyjä tutkimuksia. Se on tilastollinen menetelmä, jonka avulla pyritään johtamaan kvantitatiivisia päätelmiä yhdistelemällä systemaattisesti aikaisempia yksittäisiä tutkimuksia.
Männikkö kertoi, että yksittäiset tutkimukset eivät anna välttämättä riittävästi näyttöä, jolloin yleisperiaatteena voidaan todeta, että jos useampi hyvin toteutettu, satunnaistettu tutkimus antaa samansuuntaista näyttöä eikä ristiriitaisia tuloksia juuri ole, on näyttö erittäin vahva.
Kirjallisuuskatsauksen tyyppeinä pidetään kuvailevaa kirjallisuuskatsausta, systemaattista kirjallisuuskatsausta ja meta- analyysiä. Aihe oli mielestäni erittäin mielenkiintoinen, sillä teen parhaillaan gradua artikkelina. Systemaattinen kirjallisuuskatsaus ja siitä seuraava meta-analyysi on ollut paljon ajatuksissani viime aikoina. Systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa seulotaan (systemaattisesti) tulosten kannalta tarkoituksenmukaisia tutkimuksia.
Itse meta- analyysi rakentuu systemaattisen katsauksen päälle. Siinä tehdään päätelmiä yhdistämällä systemaattisesti yksittäisiä tutkimuksia, joissa käytetyt menetelmät ja tulosmuuttujat ovat riittävän yhtenevät. Mistä sitten systemaattisia kirjallisuuskatsauksia voidaan etsiä? Tämä on minulle tuttu sillä, suoritimme juuri tiedonhaun graduni parissa. Yleisemmin käytetyt tietokannat ovat Cochrane Database of Systematic Reviews, PubMed ja CINAHL.
Männikkö kävin hyvin tarkasti ja yksityiskohtaisesti läpi meta- analyysin suorittamista ja siihen liityviä vaiheita käyttäen esimerkkinä omaa väitöskirjaansa. Esitys avasi minulle paljon enemmän meta-analyysin suorittamisesta kuin mitä ennestään tiesin. Monivaiheinen prosessi, joka vaatii mtös esimerkiksi SPSS- ohjelman käyttämistä.
Mitä tiedän meta- analyysistä ennestään?
Yksinkertaistettuna se on tutkimusten yhdistämistä. Yhdistämisen lopputuloksena saadaan aikaiseksi tutkimus, jonka aineistona käytetään useita samaa aihetta käsitteleviä samoin menetelmin aikaisemmin tehtyjä tutkimuksia. Se on tilastollinen menetelmä, jonka avulla pyritään johtamaan kvantitatiivisia päätelmiä yhdistelemällä systemaattisesti aikaisempia yksittäisiä tutkimuksia.
Männikkö kertoi, että yksittäiset tutkimukset eivät anna välttämättä riittävästi näyttöä, jolloin yleisperiaatteena voidaan todeta, että jos useampi hyvin toteutettu, satunnaistettu tutkimus antaa samansuuntaista näyttöä eikä ristiriitaisia tuloksia juuri ole, on näyttö erittäin vahva.
Kirjallisuuskatsauksen tyyppeinä pidetään kuvailevaa kirjallisuuskatsausta, systemaattista kirjallisuuskatsausta ja meta- analyysiä. Aihe oli mielestäni erittäin mielenkiintoinen, sillä teen parhaillaan gradua artikkelina. Systemaattinen kirjallisuuskatsaus ja siitä seuraava meta-analyysi on ollut paljon ajatuksissani viime aikoina. Systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa seulotaan (systemaattisesti) tulosten kannalta tarkoituksenmukaisia tutkimuksia.
Itse meta- analyysi rakentuu systemaattisen katsauksen päälle. Siinä tehdään päätelmiä yhdistämällä systemaattisesti yksittäisiä tutkimuksia, joissa käytetyt menetelmät ja tulosmuuttujat ovat riittävän yhtenevät. Mistä sitten systemaattisia kirjallisuuskatsauksia voidaan etsiä? Tämä on minulle tuttu sillä, suoritimme juuri tiedonhaun graduni parissa. Yleisemmin käytetyt tietokannat ovat Cochrane Database of Systematic Reviews, PubMed ja CINAHL.
Männikkö kävin hyvin tarkasti ja yksityiskohtaisesti läpi meta- analyysin suorittamista ja siihen liityviä vaiheita käyttäen esimerkkinä omaa väitöskirjaansa. Esitys avasi minulle paljon enemmän meta-analyysin suorittamisesta kuin mitä ennestään tiesin. Monivaiheinen prosessi, joka vaatii mtös esimerkiksi SPSS- ohjelman käyttämistä.
torstai 1. marraskuuta 2018
Sisällön analyysi: induktiivista vai deduktiivista?
Inductive and deductive approach to qualitative content analysis/ Helvi Kyngäs
Professori Kynkään esitys oli äärimmäisen mielenkiintoinen. Suurin osa luennon ajasta meni siihen, että keskityin kuuntelemaan mistä hän puhui. Tämä antoi minulle paljon inspiraatiota jatkoon!
Sisällön analyysin avulla pyritään kattavana ja systemaattiseen ja kuvaukseen aineistoon liittyvistä sisällöistä. Käyttämällä sisällön analyysia voidaan tutkia kielellistä aineistoa, jossa tutkija pyrkii erilaisten sisällöllisten luokittelujen avulla analysoimaan tutkittavaan ilmiöön liittyviä rakenteita ja sisältöjä.Sisällön analyysi voidaan toteuttaa laadullisen tai määrällisen tutkimusotteen mukaisesti. Tutkimusongelma ja teoreettinen viitekehys muodostavat lähtökohdat sisältöluokkien valinnalle sekä määrittelylle.
Kvalitatiivista tietoa voidaan analysoida monella eri tapaa, joista sisällön analyysi on se yleisin keino omaten pitkän historian. Sisällön analyysi tutkimusmenetelmänä on järjestelmällinen ja objektiivinen keino jolla voi kuvata sekä mitata erilaisia ilmiöitä. Sitä käytetään niin tutkimus- kuin analyysimetodina. Sisällön analyysi on metodi, jolla voidaan analysoida järjestelmällisesti sekä objektiivisesti. Sen avulla voidaan muodostaa esimerkiksi kategorioita, taulukkoja tai käsitteellisiä rakenteita. Sisällön analyysin avulla on tarkoitus kuvailla ihmisten kokemuksia ja näkemyksiä sekä sen avulla voidaan rakentaa mallia, käsitteellistä karttaa, luokkia, malleja tai käsitteellisiä karttoja.
Induktiivinen ja deduktiivinen lähestymistapa:
Miten määrität induktiivisen ja deduktiiviset lähestymistavat?
Milloin kutsut sitä induktiiviseksi tai deduktiiviseksi?
Ennen kuin valitset teetkö induktiivisen tai deduktiivisen analyysin on syytä selkeyttää itselleen tutkimusidea, tarkoitus ja tutkimuskysymykset sekä tiedonkeruu menetelmät.
Induktiivista lähestymismenetelmää käytetään kun ilmiöstä ei ole julkaistu aiempia tutkimuksia tai kun ilmiön tutkiminen on ollut aikaseimmin hajanaista. Deduktiivista lähestysmismenetelmää taas käytetään silloin kun tutkitaan jo olemassa olevaa tietoa uudessa ympäristössä (esimerkiksi testausluokat, käsitteet, mallit tai hypoteesit).
Sisällön analyysissä tiedon keruu tapahtuu käyttämällä esimerkiksi haastatteluja, havaintoja, päiväkirjoja, asiakirjoja tai kirjallisuutta. Sisältöanalyysissa ideana on uudestaan järjestellä ja tiivistää tietoa sekä muodostaa käsitteitä jotka kuvaavat jotakin.
Riippuen tutkimuskysymyksistä, induktiivista ja deduktiivista sisällönanalyysi' käytetään eri tavoin. Induktiivisessa analyysissä edetään aineiston ehdoilla kun taas deduktiivisessa analyysissä aikaisemman tiedon perusteella tehdään analyysirunko, johon etsitään sisällöllisesti sopivia asioita aineistosta. Sisällönanalyysin tulos voidaan kvantifioida. Kvantifikointissa lasketaan, kuinka monta kertaa käsitteen sisältämä asia ilmenee aineistossa tai kuinka moni tutkittava ilmaisee kyseisen asian. Lopuksi se kumpi menettelytapa valitaan, riippuu kvantifioinnin tarkoituksesta. Induktiivisen sisällönanalyysissa lopputuloksena syntyy käsitteitä. Käsitteen rakentuminen näkyy analyysiprosessin tuloksena raportissa.
Mikä on oikea määrä suoria lainauksia analyysissa? Kun kirjoitat omaa raporttia, jossa on enemmän suoria lainauksia kuin omaa tekstiä, on syytä miettiä onko analyysi tehty oikein. Loppu raportti on laadullisessa tutkimuksessa loppujen lopuksi ihan samanlainen kuin määrällisessä tutkimuksessa. Jos molemmat samassa, käsitteet avataan ensin raportissa.
Sisällön anayysin suurimpana hyötynä pidetään aineistolähtöisyyttä eli sensitiivisyyttä. Molempia sisällön analyysin muotoja tarvitaan, kuten myös määrällisiä ja laadulisia tutkimuksia, sillä kumpikaan ei ole toista arvokkaampi.
Professori Kynkään esitys oli äärimmäisen mielenkiintoinen. Suurin osa luennon ajasta meni siihen, että keskityin kuuntelemaan mistä hän puhui. Tämä antoi minulle paljon inspiraatiota jatkoon!
Sisällön analyysin avulla pyritään kattavana ja systemaattiseen ja kuvaukseen aineistoon liittyvistä sisällöistä. Käyttämällä sisällön analyysia voidaan tutkia kielellistä aineistoa, jossa tutkija pyrkii erilaisten sisällöllisten luokittelujen avulla analysoimaan tutkittavaan ilmiöön liittyviä rakenteita ja sisältöjä.Sisällön analyysi voidaan toteuttaa laadullisen tai määrällisen tutkimusotteen mukaisesti. Tutkimusongelma ja teoreettinen viitekehys muodostavat lähtökohdat sisältöluokkien valinnalle sekä määrittelylle.
Kvalitatiivista tietoa voidaan analysoida monella eri tapaa, joista sisällön analyysi on se yleisin keino omaten pitkän historian. Sisällön analyysi tutkimusmenetelmänä on järjestelmällinen ja objektiivinen keino jolla voi kuvata sekä mitata erilaisia ilmiöitä. Sitä käytetään niin tutkimus- kuin analyysimetodina. Sisällön analyysi on metodi, jolla voidaan analysoida järjestelmällisesti sekä objektiivisesti. Sen avulla voidaan muodostaa esimerkiksi kategorioita, taulukkoja tai käsitteellisiä rakenteita. Sisällön analyysin avulla on tarkoitus kuvailla ihmisten kokemuksia ja näkemyksiä sekä sen avulla voidaan rakentaa mallia, käsitteellistä karttaa, luokkia, malleja tai käsitteellisiä karttoja.
Induktiivinen ja deduktiivinen lähestymistapa:
Miten määrität induktiivisen ja deduktiiviset lähestymistavat?
Milloin kutsut sitä induktiiviseksi tai deduktiiviseksi?
Ennen kuin valitset teetkö induktiivisen tai deduktiivisen analyysin on syytä selkeyttää itselleen tutkimusidea, tarkoitus ja tutkimuskysymykset sekä tiedonkeruu menetelmät.
Induktiivista lähestymismenetelmää käytetään kun ilmiöstä ei ole julkaistu aiempia tutkimuksia tai kun ilmiön tutkiminen on ollut aikaseimmin hajanaista. Deduktiivista lähestysmismenetelmää taas käytetään silloin kun tutkitaan jo olemassa olevaa tietoa uudessa ympäristössä (esimerkiksi testausluokat, käsitteet, mallit tai hypoteesit).
Sisällön analyysissä tiedon keruu tapahtuu käyttämällä esimerkiksi haastatteluja, havaintoja, päiväkirjoja, asiakirjoja tai kirjallisuutta. Sisältöanalyysissa ideana on uudestaan järjestellä ja tiivistää tietoa sekä muodostaa käsitteitä jotka kuvaavat jotakin.
Riippuen tutkimuskysymyksistä, induktiivista ja deduktiivista sisällönanalyysi' käytetään eri tavoin. Induktiivisessa analyysissä edetään aineiston ehdoilla kun taas deduktiivisessa analyysissä aikaisemman tiedon perusteella tehdään analyysirunko, johon etsitään sisällöllisesti sopivia asioita aineistosta. Sisällönanalyysin tulos voidaan kvantifioida. Kvantifikointissa lasketaan, kuinka monta kertaa käsitteen sisältämä asia ilmenee aineistossa tai kuinka moni tutkittava ilmaisee kyseisen asian. Lopuksi se kumpi menettelytapa valitaan, riippuu kvantifioinnin tarkoituksesta. Induktiivisen sisällönanalyysissa lopputuloksena syntyy käsitteitä. Käsitteen rakentuminen näkyy analyysiprosessin tuloksena raportissa.
Mikä on oikea määrä suoria lainauksia analyysissa? Kun kirjoitat omaa raporttia, jossa on enemmän suoria lainauksia kuin omaa tekstiä, on syytä miettiä onko analyysi tehty oikein. Loppu raportti on laadullisessa tutkimuksessa loppujen lopuksi ihan samanlainen kuin määrällisessä tutkimuksessa. Jos molemmat samassa, käsitteet avataan ensin raportissa.
Sisällön anayysin suurimpana hyötynä pidetään aineistolähtöisyyttä eli sensitiivisyyttä. Molempia sisällön analyysin muotoja tarvitaan, kuten myös määrällisiä ja laadulisia tutkimuksia, sillä kumpikaan ei ole toista arvokkaampi.
Miten arvioin laadullisen tutkimuksen luotettavuutta?
Laadullisen tutkimuksen luotettavuus/ Helvi Kyngäs
Termejä reliabiliteetti ja validiteetti on käytetty aikoinaan samalla tapaa niin määrällisessä kuin laadullisessakin tutkimuksessa. Aikojen saatossa syntynyt keskustelua, että niitä ei voi käyttää samassa tutkimuksessa sillä niiden filosofiset lähtökohdat ovat ihan erilaiset. Uskottavuus, siirrettävyys, luotettavuus, vahvistettavuus ja autenttisuus (Lincoln & Cuba (1985) malli) ovat osa-alueet joita käytetään laadullisen tutkimuksen arvioinnin kriteereinä.
Kaikissa kriteereissä tulee esille, että laadullisessa tutkimuksessa on aina subjektiivinen näkökulma. Tutkija on se kuka tekee päätökset ja valinnat, subjektiivisesta läsnäolosta ei niin sanotusti voi päästä eroon. Laadullisessa tutkimuksessa on aina läsnä sosiaalinen toivottavuus ( tutkittavat puhuvat niin kuin "heidän oletetaan puhuvan"). Tutkimukseen osallistujat ovat aina yksilöitä, jotka jakavat oman osan yksityiselämästää, tutkijana näitä on aina syytä kunnioittaa, sillä vaikuttaa olennaisesti luotettavuuteen.
Kun arvoidaan laadullisen tutkimuksen luotettavuutta, arvioidaan sitä miten hyvin tulokset tukevat todellisuutta (eli raakadataa) ja miten toisaalta tutkijan löydökset perustuvat tutkimuksen designiin.
Kun aloitat tekemään laadullista tutkimusta on erityisen tärkeää perehtyä koko tutkimusprosessiin. Luotettavuuden arviointikriteerit ovat samat lähes kaikissa laadullisissa tutkimuksissa, oli lähestymistapa mikä tahansa.
Uskottavuuden arviointia:
1. Tutkimuksen lähtökohta- kokemukset, esiymmärrys (kirjoita auki!), kirjallisuuskatsauksen auki kirjoittaminen, tutkimustehtävän ja tiedonantajien välinen suhteen määrittely
2. Otoskoko, saturaation saavuttaminen, tutkittavan joukon homogeenisyys.
3. Ennen aineiston keruuta, tutkimuksen uskottavuutta voi lisätä tutustumalla tutkittavien maailmaan- tämä ajatuksen takana on, että tutkittavat oppivat tuntemaan tutkijan ja kertovat asioita enemmän. Mutta tähän on myös päinvastainen näkökulma. Riski tiedostettava.
4. Tutkijan hierarkinen asema, tutkijan suhde tutkittaviin. Asetelman punnitseminen.
5. Sosiaalinen toivottavuuden arviointi- miten vaikuttaa tutkimustuloksiin?
6. Avoin aineiston keruu- voiko uskottavuus harhoja syntyä? Ohjaako tutkija tutkittavien vastaamista?
7. Miten hyvin haastatteluteemat toimivat ja millainen ymmärrys siitä jää.
8. Haastattelukysymysten kehittäminen ryhmässä, pilotointi.
9. Analyysin valittu selkeä analyysiyksikkö, joka sopii omaan aineistoon. Arvoidaan miten hyvin tulos kattaa sen aineiston, joka on olemassa -> saturaatio!
10. Mikä aineistossa on relevanttia ja mikä irrelevanttia? Tutkittavalle omista asioista kertominen on aina relevanttia, mutta onko se tutkimukseen relevanttia?
11. Raportointi: Tutkittavat tulisi identifioida esim. tunnistetiedolla. Miten sopivana pidät tutkimuksen osallistujia-> läpinäkyvyys!
Siirrettävyyden arviointia:
Miten tutkimustulokset voidaan siirtää tutkimuskontekstiin? Voiko tuloksia käyttää laajemmin esimerkiksi toisessa kontekstissa?
Oleellista miettiä, onko minulla tutkijana tarkoituksena siirtää tutkimuksen tulokset, konteksti ja aihe! Jos tavoitellaan siirrettävyyttä on oleellista miettiä toisen kontekstin otanta samanlaista. Sisäänottokriteereillä voidaan valita tutkimuksen osallistujat, jolloin osallistujien taustat on mahdollista selvittää. Siirrettävyys ei ole laadullisen tutkimuksen päätavoite!
Se joka haluaa käyttää tutkimustulosta on vastuussa sen tutkimustuloksen käyttämisestä toisessa kontekstissa.
Luotettavuuden arviointia:
Jos avoin lähtökohdat tutkimukselle, on se säilytettävä läpi koko tutkimusprosessin. Valitun polun täytyy integroida koko tutkimusprosessi yhteen. Luotettavuus koskee koko tutkimusprosessia.
Face- validiteetti tarkoittaa sitä, että tutkija antaa analyysituloksen jonkin ryhmän arvioitavaksi (mutta: raakadatasta tulisi päästä eroon ja pyrkiä ajattelemaan teoreettisesti itse).
Vahvistettavuuden arviointia:
Mikä yhteys oman datan ja tutkimustuloksen välillä on? Peilataan omaa aineistoa, jolloin voidaan pohtia onko siinä tutkijasta johtuvia virheitä.
Haasteena se, että lukijan tulisi pystyä seuraamaan analyysin polkua. Tämä vaikeaa kirjoittaa auki raporttiin, sillä se on tutkijan pään sisällä kulkenut prosessi. Apuna on hyvä käyttää muistiinpanoja, päiväkirjoja tms.
Autenttisuuden arviointia:
Miten voidaan osoittaa anayysin tuloksen ja oman datan välinen yhteys? Autenttiset lainaukset ovat keino tämän toteuttamiseen.
Päälimmäisenä luennolta jäi mieleen:
Tärkeää on se, että tutkija löytää parhaat mahdolliset asiantuntijat/ materiaalit tms. omaan tutkimukseen. Tutkijan tulee käyttää harkinnanvaraista otosta, ketkä ovat ne parhaat tiedonantajat, määrittely omilla kriteereillä.
Saturaation saavuttaminen tärkeää, osoittaa aineston määrän luotettavuuden. Koko aineistoa ei tarvitse kerätä kerralla, pieni analyysi jo muutaman haastattelun jälkeen voi auttaa selkeyttämään tutkimuksen etenemistä. Ainestoyksikön kriittinen valinta on tärkeää. Hyvin arkipäiväiset ilmaisut analyysitekstissä voivat olla merkki tutkimuksen saturaation epäonnistumisesta.
Hyvien kuvoiden ja taulukoiden käyttäminen suositeltavaa laadullisen tutkimuksen raportoinnissa. Pysy uskollinen kriteereille, jotka olet valinnut, läpi koko tutkimusprosessin.
Tutkimus ei ole huono, vaikka oletkin kriittinen sitä kohtaan! Luota itseesi!
Termejä reliabiliteetti ja validiteetti on käytetty aikoinaan samalla tapaa niin määrällisessä kuin laadullisessakin tutkimuksessa. Aikojen saatossa syntynyt keskustelua, että niitä ei voi käyttää samassa tutkimuksessa sillä niiden filosofiset lähtökohdat ovat ihan erilaiset. Uskottavuus, siirrettävyys, luotettavuus, vahvistettavuus ja autenttisuus (Lincoln & Cuba (1985) malli) ovat osa-alueet joita käytetään laadullisen tutkimuksen arvioinnin kriteereinä.
Kaikissa kriteereissä tulee esille, että laadullisessa tutkimuksessa on aina subjektiivinen näkökulma. Tutkija on se kuka tekee päätökset ja valinnat, subjektiivisesta läsnäolosta ei niin sanotusti voi päästä eroon. Laadullisessa tutkimuksessa on aina läsnä sosiaalinen toivottavuus ( tutkittavat puhuvat niin kuin "heidän oletetaan puhuvan"). Tutkimukseen osallistujat ovat aina yksilöitä, jotka jakavat oman osan yksityiselämästää, tutkijana näitä on aina syytä kunnioittaa, sillä vaikuttaa olennaisesti luotettavuuteen.
Kun arvoidaan laadullisen tutkimuksen luotettavuutta, arvioidaan sitä miten hyvin tulokset tukevat todellisuutta (eli raakadataa) ja miten toisaalta tutkijan löydökset perustuvat tutkimuksen designiin.
Kun aloitat tekemään laadullista tutkimusta on erityisen tärkeää perehtyä koko tutkimusprosessiin. Luotettavuuden arviointikriteerit ovat samat lähes kaikissa laadullisissa tutkimuksissa, oli lähestymistapa mikä tahansa.
Uskottavuuden arviointia:
1. Tutkimuksen lähtökohta- kokemukset, esiymmärrys (kirjoita auki!), kirjallisuuskatsauksen auki kirjoittaminen, tutkimustehtävän ja tiedonantajien välinen suhteen määrittely
2. Otoskoko, saturaation saavuttaminen, tutkittavan joukon homogeenisyys.
3. Ennen aineiston keruuta, tutkimuksen uskottavuutta voi lisätä tutustumalla tutkittavien maailmaan- tämä ajatuksen takana on, että tutkittavat oppivat tuntemaan tutkijan ja kertovat asioita enemmän. Mutta tähän on myös päinvastainen näkökulma. Riski tiedostettava.
4. Tutkijan hierarkinen asema, tutkijan suhde tutkittaviin. Asetelman punnitseminen.
5. Sosiaalinen toivottavuuden arviointi- miten vaikuttaa tutkimustuloksiin?
6. Avoin aineiston keruu- voiko uskottavuus harhoja syntyä? Ohjaako tutkija tutkittavien vastaamista?
7. Miten hyvin haastatteluteemat toimivat ja millainen ymmärrys siitä jää.
8. Haastattelukysymysten kehittäminen ryhmässä, pilotointi.
9. Analyysin valittu selkeä analyysiyksikkö, joka sopii omaan aineistoon. Arvoidaan miten hyvin tulos kattaa sen aineiston, joka on olemassa -> saturaatio!
10. Mikä aineistossa on relevanttia ja mikä irrelevanttia? Tutkittavalle omista asioista kertominen on aina relevanttia, mutta onko se tutkimukseen relevanttia?
11. Raportointi: Tutkittavat tulisi identifioida esim. tunnistetiedolla. Miten sopivana pidät tutkimuksen osallistujia-> läpinäkyvyys!
Siirrettävyyden arviointia:
Miten tutkimustulokset voidaan siirtää tutkimuskontekstiin? Voiko tuloksia käyttää laajemmin esimerkiksi toisessa kontekstissa?
Oleellista miettiä, onko minulla tutkijana tarkoituksena siirtää tutkimuksen tulokset, konteksti ja aihe! Jos tavoitellaan siirrettävyyttä on oleellista miettiä toisen kontekstin otanta samanlaista. Sisäänottokriteereillä voidaan valita tutkimuksen osallistujat, jolloin osallistujien taustat on mahdollista selvittää. Siirrettävyys ei ole laadullisen tutkimuksen päätavoite!
Se joka haluaa käyttää tutkimustulosta on vastuussa sen tutkimustuloksen käyttämisestä toisessa kontekstissa.
Luotettavuuden arviointia:
Jos avoin lähtökohdat tutkimukselle, on se säilytettävä läpi koko tutkimusprosessin. Valitun polun täytyy integroida koko tutkimusprosessi yhteen. Luotettavuus koskee koko tutkimusprosessia.
Face- validiteetti tarkoittaa sitä, että tutkija antaa analyysituloksen jonkin ryhmän arvioitavaksi (mutta: raakadatasta tulisi päästä eroon ja pyrkiä ajattelemaan teoreettisesti itse).
Vahvistettavuuden arviointia:
Mikä yhteys oman datan ja tutkimustuloksen välillä on? Peilataan omaa aineistoa, jolloin voidaan pohtia onko siinä tutkijasta johtuvia virheitä.
Haasteena se, että lukijan tulisi pystyä seuraamaan analyysin polkua. Tämä vaikeaa kirjoittaa auki raporttiin, sillä se on tutkijan pään sisällä kulkenut prosessi. Apuna on hyvä käyttää muistiinpanoja, päiväkirjoja tms.
Autenttisuuden arviointia:
Miten voidaan osoittaa anayysin tuloksen ja oman datan välinen yhteys? Autenttiset lainaukset ovat keino tämän toteuttamiseen.
Päälimmäisenä luennolta jäi mieleen:
Tärkeää on se, että tutkija löytää parhaat mahdolliset asiantuntijat/ materiaalit tms. omaan tutkimukseen. Tutkijan tulee käyttää harkinnanvaraista otosta, ketkä ovat ne parhaat tiedonantajat, määrittely omilla kriteereillä.
Saturaation saavuttaminen tärkeää, osoittaa aineston määrän luotettavuuden. Koko aineistoa ei tarvitse kerätä kerralla, pieni analyysi jo muutaman haastattelun jälkeen voi auttaa selkeyttämään tutkimuksen etenemistä. Ainestoyksikön kriittinen valinta on tärkeää. Hyvin arkipäiväiset ilmaisut analyysitekstissä voivat olla merkki tutkimuksen saturaation epäonnistumisesta.
Hyvien kuvoiden ja taulukoiden käyttäminen suositeltavaa laadullisen tutkimuksen raportoinnissa. Pysy uskollinen kriteereille, jotka olet valinnut, läpi koko tutkimusprosessin.
Tutkimus ei ole huono, vaikka oletkin kriittinen sitä kohtaan! Luota itseesi!
keskiviikko 17. lokakuuta 2018
Tutkimusluvat ja eettisyys: mitä, mistä, miten?
Minna Mäkiniemi, tutkimuspalvelupäälikkö / PPSHP
(Heti alkuun minulle selveni yksi oleellinen asia, yliopistoilla ei ole tutkimuslupajärjestelmää vaan se on aina terveydenhuollon järjestelmän sisäinen prosessi).
Mutta mitä olikaan tutkimusetiikka?
Se noudattaa tietenkin hyvää tieteellistä käytöntöä. Tutkimusta tehtäessä noudatetaan tiedeyhteisön tunnustamia toimintatapoja eli yleistä huolellisuutta, rehellisyyttä, ja tarkkuutta tutkimustyössä, tulosten esittämisessä ja tallentamisessa sekä tutkimusten ja tutkimus tulosten arvioinnissa. Tutkimuksen teossa käytetään tieteellisen tutkimuksen kriteerien mukaisia ja eettisesti kestäviä tiedonhankinta-, tutkimus- ja arviointimenetelmiä sekä asianmukaista tiedeviestintää. Tutkijan on tärkeä ottaa huomioon muiden tutkijoiden työt ja saavutukset sekä kunnioittaa tehtyä työtä esimerkiksi viittaamalla heidän julkaisuihin asianmukaisella tavalla antaen heidän saavutuksilleen kuuluvan arvon.
Miten etiikka ja tutkimuksen tekeminen sulautuvat yhteen aloitettaessa tutkimuksen tekoa?
Tutkimus suunnitellaan ja toteutetaan ja raportoidaan sekä siinä syntyneet tietoaineistot tallennetaan tieteelliselle tiedolle asetettujen vaatimusten edellyttämällä tavalla.Tarvittavat tutkimusluvat on hankittava tietysti etukäteen ja tietyillä aloilla vaaditaan myös eettinen ennakkoarviointi. Tutkimushankkeessa sovitaan ennen tutkimuksen aloittamista kaikkien osapuolten vastuut ja velvollisuudet, oikeudet, tekijyyttä koskevat periaatteet sekä aineistojen säilyttämistä ja käyttöoikeuksia koskevat kysymykset kaikkien osapuolten hyväksymällä tavalla. Esimerkiksi myös rahoituslähteet ilmoitetaan asianosaisille ja tutkimukseen osallistuville ja raportoidaan tutkimuksen tuloksia julkaistaessa.Tutkimusorganisaatioissa otetaan huomioon myös tietosuojaa koskevat kysymykset.
Eettiseen toimintaa liittyy olennaisesti lainsäädäntö
Se määrittelee eettisyyden vähimmäistason ja tutkijan ammattietiikka enimmäistason. Lainsäädäntö tarjoaa moraalisen pohjan sekä kasvualustan. On tärkeää ymmärtää moraalipsykologinen ulottuvuus, jonka mukaan tutkittavan aseman ymmärtämistä ei voida aina pukea oikeusnormiksi
Eettisesti hyvä tutkimus sisältää ihmiselämän kunnioittamisen periaatteen, ihmisarvon kunnioittamisen periaatteen, itsemäärämisoikeuden periaatteen, vahingon välttämisen periaatteen, hyödyn maksimoimisen periaatteen sekä oikeudenmukaisuuden periaatteen.
Tutkimusta ohjaavaan lainsäädäntöön ja normistoon kuuluu laki ihmisen elimien ja kudoksien lääketieteellisestä käytöstä, biopankkilaki, laki terveydenhuollon laitteista ja tarvikkeista, henkilötietolaki sekä uusimpana EU:n tietosuoja-asetus (25.5.2018), joka määritteli uudestaan lait potilaan asemasta ja oikeuksista, terveydenhuollon ammattihenkilöistä sekä viranomaisten toiminnan julkisuudesta. Uusin tietosuoja asetus aiheuttaa varmasti paljon mietittävää esimerkiksi Sote- uudistushankkeen edetessä.
Millainen on lääketieteellinen tutkimus?
Laki lääketieteellisestä tutkimuksesta 9.4.1999/488.
"Tutkimus, jossa puututaan ihmisen tai ihmisen alkion taikka sikiön koskemattomuuteen ja jonka tarkoituksena on lisätä tietoa terveydestä, sairauksien syistä, oireista, diagnostiikasta, hoidosta, ehkäisystä tai tautien olemuksesta yleensä".
Vuodesta 2010 eteenpäin hoitotiede ja terveystiede tulivat myös lain piiriin, joita varten perustettiin alueelliset toimikunnat.
PPSHP:n tutkimusluvista
Kaikki tutkimustoiminta PPSHP:ssä vaatii tutkimusluvan. sisältäen kliiniset tutkimukset, kysely – ja haastattelututkimukset, rekisteritutkimukset ja tutkimukset joissa käytetään aikaisemmin kerättyjä näytteitä. Myös opinnäytetyöt tarvitsevat tutkimusluvan. Tutkimuslupa myönnetään maksimissaan viideksi vuodeksi.
Henkilötietoja ovat kaikki tiedot, joiden perusteella henkilö voidaan tunnistaa suoraan tai välillisesti (esim. yhdistämällä yksittäinen tieto johonkin toiseen tietoon, joka mahdollistaa tunnistamisen). Myös pseudonymisoidut eli koodatut tiedot ovat henkilötietoja.
Tietojen anonymisointi tarkoittaa henkilötietojen käsittelyä niin, että henkilöä ei enää voida tunnistaa niistä. Tunnistamisen täytyy estyä peruuttamattomasti ja siten, että rekisterinpitäjä tai muu ulkopuolinen taho ei voi enää hallussaan olevilla tiedoilla muuttaa tietoja takaisin tunnistettaviksi. Lisäksi on olemassa myös erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvat tiedot (TSA).
Suostumusta laadittaessa on tärkeä huomioida:
- Suostumus on oltava tietosuoja-asetuksen mukainen
- Suostumus on oltava yksilöity, tietoinen, vapaaehtoinen, yksiselitteinen, nimenomainen, dokumentoitu ja peruutettavissa.
Potilasasiakirjojen käyttö tutkimukseen/opinnäytetyöhön:
Potilaan hoitosuhde ei oikeuta käyttämään potilaskertomustietoja tutkimukseen. PPSHP:ssä viranomaisluvan antaa johtajaylilääkäri (rekisteritutkimuslupa).
Eettinen toimikunta tekee aina ennakkoarvion tutkimussuunnitelmasta, lausunto haettava ennen tutkimuksen aloitusta. Lasunto tarvitaan interventiotutkimuksiin (joissa puututaan fyysiseen tai psyykkiseen koskemattomuuteen), näytetutkimuksiin, kuolleen ihmisen diagnostisia näytteisiin ja ruumiinavausnäytteisiin. Lupa tarvitaan myös elinsiirtotoimintaa varten irrotettuja kudosnäytteitä varten, joita ei voida käyttää alkuperäiseen tarkoitukseen sekä biopankkitutkimuksiin, johon biopankki vaatii eettisen kannanoton.
Kävimme läpi tehokkaasti ison määrän tutkimuslupiin ja niiden anomiseen liittyviä ohjeistuksia ja säädöksiä. PALJON asiaa lyhyessä ajassa. Opin, mistä löydän tarpeellista tietoa kattavasti eettisyydestä ja luvista tarpeen vaatiessa.
(Heti alkuun minulle selveni yksi oleellinen asia, yliopistoilla ei ole tutkimuslupajärjestelmää vaan se on aina terveydenhuollon järjestelmän sisäinen prosessi).
Mutta mitä olikaan tutkimusetiikka?
Se noudattaa tietenkin hyvää tieteellistä käytöntöä. Tutkimusta tehtäessä noudatetaan tiedeyhteisön tunnustamia toimintatapoja eli yleistä huolellisuutta, rehellisyyttä, ja tarkkuutta tutkimustyössä, tulosten esittämisessä ja tallentamisessa sekä tutkimusten ja tutkimus tulosten arvioinnissa. Tutkimuksen teossa käytetään tieteellisen tutkimuksen kriteerien mukaisia ja eettisesti kestäviä tiedonhankinta-, tutkimus- ja arviointimenetelmiä sekä asianmukaista tiedeviestintää. Tutkijan on tärkeä ottaa huomioon muiden tutkijoiden työt ja saavutukset sekä kunnioittaa tehtyä työtä esimerkiksi viittaamalla heidän julkaisuihin asianmukaisella tavalla antaen heidän saavutuksilleen kuuluvan arvon.
Miten etiikka ja tutkimuksen tekeminen sulautuvat yhteen aloitettaessa tutkimuksen tekoa?
Tutkimus suunnitellaan ja toteutetaan ja raportoidaan sekä siinä syntyneet tietoaineistot tallennetaan tieteelliselle tiedolle asetettujen vaatimusten edellyttämällä tavalla.Tarvittavat tutkimusluvat on hankittava tietysti etukäteen ja tietyillä aloilla vaaditaan myös eettinen ennakkoarviointi. Tutkimushankkeessa sovitaan ennen tutkimuksen aloittamista kaikkien osapuolten vastuut ja velvollisuudet, oikeudet, tekijyyttä koskevat periaatteet sekä aineistojen säilyttämistä ja käyttöoikeuksia koskevat kysymykset kaikkien osapuolten hyväksymällä tavalla. Esimerkiksi myös rahoituslähteet ilmoitetaan asianosaisille ja tutkimukseen osallistuville ja raportoidaan tutkimuksen tuloksia julkaistaessa.Tutkimusorganisaatioissa otetaan huomioon myös tietosuojaa koskevat kysymykset.
Eettiseen toimintaa liittyy olennaisesti lainsäädäntö
Se määrittelee eettisyyden vähimmäistason ja tutkijan ammattietiikka enimmäistason. Lainsäädäntö tarjoaa moraalisen pohjan sekä kasvualustan. On tärkeää ymmärtää moraalipsykologinen ulottuvuus, jonka mukaan tutkittavan aseman ymmärtämistä ei voida aina pukea oikeusnormiksi
Eettisesti hyvä tutkimus sisältää ihmiselämän kunnioittamisen periaatteen, ihmisarvon kunnioittamisen periaatteen, itsemäärämisoikeuden periaatteen, vahingon välttämisen periaatteen, hyödyn maksimoimisen periaatteen sekä oikeudenmukaisuuden periaatteen.
Tutkimusta ohjaavaan lainsäädäntöön ja normistoon kuuluu laki ihmisen elimien ja kudoksien lääketieteellisestä käytöstä, biopankkilaki, laki terveydenhuollon laitteista ja tarvikkeista, henkilötietolaki sekä uusimpana EU:n tietosuoja-asetus (25.5.2018), joka määritteli uudestaan lait potilaan asemasta ja oikeuksista, terveydenhuollon ammattihenkilöistä sekä viranomaisten toiminnan julkisuudesta. Uusin tietosuoja asetus aiheuttaa varmasti paljon mietittävää esimerkiksi Sote- uudistushankkeen edetessä.
Millainen on lääketieteellinen tutkimus?
Laki lääketieteellisestä tutkimuksesta 9.4.1999/488.
"Tutkimus, jossa puututaan ihmisen tai ihmisen alkion taikka sikiön koskemattomuuteen ja jonka tarkoituksena on lisätä tietoa terveydestä, sairauksien syistä, oireista, diagnostiikasta, hoidosta, ehkäisystä tai tautien olemuksesta yleensä".
Vuodesta 2010 eteenpäin hoitotiede ja terveystiede tulivat myös lain piiriin, joita varten perustettiin alueelliset toimikunnat.
PPSHP:n tutkimusluvista
Kaikki tutkimustoiminta PPSHP:ssä vaatii tutkimusluvan. sisältäen kliiniset tutkimukset, kysely – ja haastattelututkimukset, rekisteritutkimukset ja tutkimukset joissa käytetään aikaisemmin kerättyjä näytteitä. Myös opinnäytetyöt tarvitsevat tutkimusluvan. Tutkimuslupa myönnetään maksimissaan viideksi vuodeksi.
Henkilötietoja ovat kaikki tiedot, joiden perusteella henkilö voidaan tunnistaa suoraan tai välillisesti (esim. yhdistämällä yksittäinen tieto johonkin toiseen tietoon, joka mahdollistaa tunnistamisen). Myös pseudonymisoidut eli koodatut tiedot ovat henkilötietoja.
Tietojen anonymisointi tarkoittaa henkilötietojen käsittelyä niin, että henkilöä ei enää voida tunnistaa niistä. Tunnistamisen täytyy estyä peruuttamattomasti ja siten, että rekisterinpitäjä tai muu ulkopuolinen taho ei voi enää hallussaan olevilla tiedoilla muuttaa tietoja takaisin tunnistettaviksi. Lisäksi on olemassa myös erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvat tiedot (TSA).
Suostumusta laadittaessa on tärkeä huomioida:
- Suostumus on oltava tietosuoja-asetuksen mukainen
- Suostumus on oltava yksilöity, tietoinen, vapaaehtoinen, yksiselitteinen, nimenomainen, dokumentoitu ja peruutettavissa.
Potilasasiakirjojen käyttö tutkimukseen/opinnäytetyöhön:
Potilaan hoitosuhde ei oikeuta käyttämään potilaskertomustietoja tutkimukseen. PPSHP:ssä viranomaisluvan antaa johtajaylilääkäri (rekisteritutkimuslupa).
Eettinen toimikunta tekee aina ennakkoarvion tutkimussuunnitelmasta, lausunto haettava ennen tutkimuksen aloitusta. Lasunto tarvitaan interventiotutkimuksiin (joissa puututaan fyysiseen tai psyykkiseen koskemattomuuteen), näytetutkimuksiin, kuolleen ihmisen diagnostisia näytteisiin ja ruumiinavausnäytteisiin. Lupa tarvitaan myös elinsiirtotoimintaa varten irrotettuja kudosnäytteitä varten, joita ei voida käyttää alkuperäiseen tarkoitukseen sekä biopankkitutkimuksiin, johon biopankki vaatii eettisen kannanoton.
Kävimme läpi tehokkaasti ison määrän tutkimuslupiin ja niiden anomiseen liittyviä ohjeistuksia ja säädöksiä. PALJON asiaa lyhyessä ajassa. Opin, mistä löydän tarpeellista tietoa kattavasti eettisyydestä ja luvista tarpeen vaatiessa.
Käsiteanalyysi, mitä se onkaan?
Käsiteanalyysi/ Kirsi Kivelä
Aihe oli JÄLLEEN minulle kovin vieras, joten jouduin käsittelemään teorian hyvin perusteellisesti.
Yleisesti voidaan sanoa, että käsiteanalyysin avulla jäsennetään tutkimuksen kohteena olevaa käsitettä, pyritään ymmärtämään siihen liitettyjä merkityksiä sekä selkeytetään sen suhdetta lähikäsitteeseen. Käsiteanalyysin kautta saavutetun tiedon avulla on mahdollista ymmärtää tarkastelun kohteena olevan käsitteen sisällön lisäksi myös käsitteen kuvaamaa kohdeilmiötä.
Tieteessä on tarve käsitteille, joiden avulla kyetään tarkasti ilmentämään tieteellisen kiinnostuksen kohdeilmiö. Käsitteen määrittelyllä rajataan määritelmä, täsmennetään käsitettä, annetaan käsitteelle merkitys, luodaan normi käsitteen käytölle sekä sidotaan yhteen käsite ja sen merkitys. Käsitteet ovat tutkijan työkaluja, sillä kaikki tutkimukset edellyttävät jonkinasteista käsitteiden määrittelyä ja analysointia. Mitä paremmin tutkija ymmärtää käsitteisiin liitettäviä merkityksiä, sitä paremmin hän pystyy rajaamaan ongelmakenttää sekä perustelemaan valintoja.
Käsiteanalyysi on käsitteiden sisällyksen ja alan selvittämistä sekä käsitteiden keskinäisten suhteiden tutkimista. Käsiteanalyysissä analysoidaan käsitteitä ja käsitejärjestelmiä. Se on menetelmä, jonka avulla selvitetään käsitteiden sisältöjä sekä niiden välisiä suhteita ja selvitteään asioiden ja esineiden välistä yhteyttä.
Käsitteiden analysointi on osana empiiristä tutkimusta. Siinä on tyypillistä itsenäinen tutkimusote, jonka avulla voidaan kehittää tieteen käsitteistöä, malleja ja teorioita. Käsiteanalyysin voi tehdä monella eri tapaa, jolloin kuitenkin käsitteistön kehittäminen on niin liiketaloustieteen, kasvatustieteen ja hoitotieteen yhteinen tavoite. Tavoitteina voidaan pitää myös yhdenmukaisen määrittelyn tai ymmärryksen löytämistä, käsitteeseen liitettyjen erilaisten merkitysten esille tuomista, operationaalista käsitteen määrittelyä, jolloin jäsennetään, täsmennetään ja täydennetään jo olemassa olevaa tietoa. On tärkeä ymmärtää, miten käsite eroaa arkikielessä ja tieteen parissa käytetystä kielestä.
Hoitotieteessä käytettyjä käsiteanalyysimenetelmiä ovat mm. John Wilsonin käsiteanalyysimalli, jota sovelletaan useilla eri tavoilla. Hoitotieteessä on käytetty paljon myös Walkerin ja Avantin (1988) käsiteanalyysimenetelmää.
Walkerin & Avantin (1988) käsiteanalyysimallin vaiheet:
1. Käsitteen valinta 2. Käsiteanalyysin tavoitteiden asettaminen 3. Käsitteen käyttötapojen ja –alueiden tunnistaminen 4. Käsitteen ominaispiirteiden tunnistaminen ja nimeäminen 5. Malliesimerkin laatiminen 6. Lähikäsitteiden tarkastelu 7. Ennakkoehtojen ja seurausten tunnistaminen ja kuvaaminen 8. Empiiristen tarkoitteiden määrittäminen
Seuraavassa käyn läpi koko käsiteanalyysimallin vaiheet tarkemmin. Kävimme läpi Kivelän työn kautta, miten hän oli suorittanut analyysin eri vaiheet.
Käsitteen valinta edellyttää harkintaa ja valinnalle tulee olla tarkoituksenmukainen perustelu. Valinnassa on tärkeää huomioida, että aihe kiinnostaa henkilökohtaisesti ja sopii yhteen tutkijan kompetenssin kanssa. Käsiteet on oltava relevantti muun tutkimusosan kanssa sekä riittävän tunnettu, olematta kuitenkaan liian laaja-alainen. Käsitteen valinnassa on hyvä pohtia mm. käytetäänkö käsitettä muilla tieteenaloilla, mikä on käsitteen alkuperä ja käyttävätkö oman alani tutkijat käsitettä keskenään erilaisissa merkityksissä?
Seuraavaksi tuodaan esille perustellusti analyysin laatimisen tarkoitus sekä tavoitteet. Tavoitteiden avulla lukija pystyy hahmottamaan analyysiopullista käyttötarkoitusta. Tarkoituksena on laajentaa tutkimukseen pohjautuvaa tietoperustaa sekä rajata ilmiötä. Näin käsitettä terveydenhuollossa selvenee ja lisää ymmärrystä tutkittavasta ilmiöstä.
Käyttötapojen ja –alueiden tunnistamisessa kartoitetaan laajasti erilaisia esimerkkejä käsitteen käytöstä. Tällöin tietoa etsitään laajasti, jotta saataisiin kattava kokonaiskuva käsitteestä sekä sen käytöstä. Tämä edellyttää tutkijalta laajaa kirjallisuuskatsausta sekä erilaisiin lähteisiin perehtymistä. Lähdeaineistosta etsitään tietoa käsitteeseen liitettävistä erilaisista ominaisuuksista.
Seuraavaksi tehtävänä on tunnistaa ja nimetä ominaispiirteitä. Tutkija perehtyy kirjallisuuteen lukemalla läpi kaikki käsitteen esiintymät, jolloin nousee esiin ominaispiirteitä, jotka toistuvat yhä uudelleen (vrt. saturaatio). Ominaispiirteiden nimeäminen auttaa erottamaan käsitteen lähikäsitteistä ja tutkija tehtävänä on rajata jatkoanalyysin laajuus.
Malliesimerkin laatimisessa voidaan aloittaa hahmottelemaan käsitettä ja sen käyttöä kuvaavaa esimerkkiä käsitteeseen liitettyjen ominaispiirteiden avulla. Käytännössä siis kuvaillaan esimerkkitapaus, jossa käsite toteutuu ja kaikki ominaispiirteet esiintyvät selvästi. Lähikäsittettä tulee vertailla, jolloin malliesimerkissä ei saa esiintyä päällekkäisyyksiä tai ristiriitaisuuksia.
Lähikäsitteiden tarkastelussa etsitään raja-, lähi- ja vastakkaistapauksia. Näin pyritään vahvistamaan käsitteen rajaamista.
Ennakkoehtojen tunnistamisessa elvitetään tapahtumat, jotka on esiinnyttävä ennen kuin käsite voi toteutua. Kuitenkaan eri seikat eivät voi olla samanaikaisesti ennakkoehtoja sekä ominaispiirteitä. Ennakkoehtojen tunnistaminen auttaa tutkijaa tiedostamaan käsitteen taustaoletuksia. Seurausten tunnistamisessa selvitetään käsitteen esiintymisen vaikutuksesta johtuvia tai sen tuloksena syntyneitä seurauksia. Se auttaa ilmaisemaan mitä tapahtuu käsitteen seurauksesta ja helpottaa rajaamaan käsitteen käyttötarkoitusta.
Empiiristen tarkoitteiden määrittämisessä selvitetään konkreettiset ilmiöitä, jotka todistavat tai selvästi osoittavat tutkittavan käsitteen esiintymisen. Eli määritellään miten ilmiö tunnistetaan käytännössä ja mitkä ovat käsitteen erilaiset ilmentymät? Käytännössä se on abstraktien käsitteiden mittaamista, jolloin analyysissä voidaan päätyä käsitteen määritelmään, ominaispiirteiden listaukseen esittämään millä tavalla käsitettä voidaan mitata.
Seuraavassa kuvassa ilmeni mielestäni hyvin esimerkki käsitteellisestä mallista:
Aihe oli JÄLLEEN minulle kovin vieras, joten jouduin käsittelemään teorian hyvin perusteellisesti.
Yleisesti voidaan sanoa, että käsiteanalyysin avulla jäsennetään tutkimuksen kohteena olevaa käsitettä, pyritään ymmärtämään siihen liitettyjä merkityksiä sekä selkeytetään sen suhdetta lähikäsitteeseen. Käsiteanalyysin kautta saavutetun tiedon avulla on mahdollista ymmärtää tarkastelun kohteena olevan käsitteen sisällön lisäksi myös käsitteen kuvaamaa kohdeilmiötä.
Tieteessä on tarve käsitteille, joiden avulla kyetään tarkasti ilmentämään tieteellisen kiinnostuksen kohdeilmiö. Käsitteen määrittelyllä rajataan määritelmä, täsmennetään käsitettä, annetaan käsitteelle merkitys, luodaan normi käsitteen käytölle sekä sidotaan yhteen käsite ja sen merkitys. Käsitteet ovat tutkijan työkaluja, sillä kaikki tutkimukset edellyttävät jonkinasteista käsitteiden määrittelyä ja analysointia. Mitä paremmin tutkija ymmärtää käsitteisiin liitettäviä merkityksiä, sitä paremmin hän pystyy rajaamaan ongelmakenttää sekä perustelemaan valintoja.
Käsiteanalyysi on käsitteiden sisällyksen ja alan selvittämistä sekä käsitteiden keskinäisten suhteiden tutkimista. Käsiteanalyysissä analysoidaan käsitteitä ja käsitejärjestelmiä. Se on menetelmä, jonka avulla selvitetään käsitteiden sisältöjä sekä niiden välisiä suhteita ja selvitteään asioiden ja esineiden välistä yhteyttä.
Käsitteiden analysointi on osana empiiristä tutkimusta. Siinä on tyypillistä itsenäinen tutkimusote, jonka avulla voidaan kehittää tieteen käsitteistöä, malleja ja teorioita. Käsiteanalyysin voi tehdä monella eri tapaa, jolloin kuitenkin käsitteistön kehittäminen on niin liiketaloustieteen, kasvatustieteen ja hoitotieteen yhteinen tavoite. Tavoitteina voidaan pitää myös yhdenmukaisen määrittelyn tai ymmärryksen löytämistä, käsitteeseen liitettyjen erilaisten merkitysten esille tuomista, operationaalista käsitteen määrittelyä, jolloin jäsennetään, täsmennetään ja täydennetään jo olemassa olevaa tietoa. On tärkeä ymmärtää, miten käsite eroaa arkikielessä ja tieteen parissa käytetystä kielestä.
Hoitotieteessä käytettyjä käsiteanalyysimenetelmiä ovat mm. John Wilsonin käsiteanalyysimalli, jota sovelletaan useilla eri tavoilla. Hoitotieteessä on käytetty paljon myös Walkerin ja Avantin (1988) käsiteanalyysimenetelmää.
Walkerin & Avantin (1988) käsiteanalyysimallin vaiheet:
1. Käsitteen valinta 2. Käsiteanalyysin tavoitteiden asettaminen 3. Käsitteen käyttötapojen ja –alueiden tunnistaminen 4. Käsitteen ominaispiirteiden tunnistaminen ja nimeäminen 5. Malliesimerkin laatiminen 6. Lähikäsitteiden tarkastelu 7. Ennakkoehtojen ja seurausten tunnistaminen ja kuvaaminen 8. Empiiristen tarkoitteiden määrittäminen
Seuraavassa käyn läpi koko käsiteanalyysimallin vaiheet tarkemmin. Kävimme läpi Kivelän työn kautta, miten hän oli suorittanut analyysin eri vaiheet.
Käsitteen valinta edellyttää harkintaa ja valinnalle tulee olla tarkoituksenmukainen perustelu. Valinnassa on tärkeää huomioida, että aihe kiinnostaa henkilökohtaisesti ja sopii yhteen tutkijan kompetenssin kanssa. Käsiteet on oltava relevantti muun tutkimusosan kanssa sekä riittävän tunnettu, olematta kuitenkaan liian laaja-alainen. Käsitteen valinnassa on hyvä pohtia mm. käytetäänkö käsitettä muilla tieteenaloilla, mikä on käsitteen alkuperä ja käyttävätkö oman alani tutkijat käsitettä keskenään erilaisissa merkityksissä?
Seuraavaksi tuodaan esille perustellusti analyysin laatimisen tarkoitus sekä tavoitteet. Tavoitteiden avulla lukija pystyy hahmottamaan analyysiopullista käyttötarkoitusta. Tarkoituksena on laajentaa tutkimukseen pohjautuvaa tietoperustaa sekä rajata ilmiötä. Näin käsitettä terveydenhuollossa selvenee ja lisää ymmärrystä tutkittavasta ilmiöstä.
Käyttötapojen ja –alueiden tunnistamisessa kartoitetaan laajasti erilaisia esimerkkejä käsitteen käytöstä. Tällöin tietoa etsitään laajasti, jotta saataisiin kattava kokonaiskuva käsitteestä sekä sen käytöstä. Tämä edellyttää tutkijalta laajaa kirjallisuuskatsausta sekä erilaisiin lähteisiin perehtymistä. Lähdeaineistosta etsitään tietoa käsitteeseen liitettävistä erilaisista ominaisuuksista.
Seuraavaksi tehtävänä on tunnistaa ja nimetä ominaispiirteitä. Tutkija perehtyy kirjallisuuteen lukemalla läpi kaikki käsitteen esiintymät, jolloin nousee esiin ominaispiirteitä, jotka toistuvat yhä uudelleen (vrt. saturaatio). Ominaispiirteiden nimeäminen auttaa erottamaan käsitteen lähikäsitteistä ja tutkija tehtävänä on rajata jatkoanalyysin laajuus.
Malliesimerkin laatimisessa voidaan aloittaa hahmottelemaan käsitettä ja sen käyttöä kuvaavaa esimerkkiä käsitteeseen liitettyjen ominaispiirteiden avulla. Käytännössä siis kuvaillaan esimerkkitapaus, jossa käsite toteutuu ja kaikki ominaispiirteet esiintyvät selvästi. Lähikäsittettä tulee vertailla, jolloin malliesimerkissä ei saa esiintyä päällekkäisyyksiä tai ristiriitaisuuksia.
Lähikäsitteiden tarkastelussa etsitään raja-, lähi- ja vastakkaistapauksia. Näin pyritään vahvistamaan käsitteen rajaamista.
Ennakkoehtojen tunnistamisessa elvitetään tapahtumat, jotka on esiinnyttävä ennen kuin käsite voi toteutua. Kuitenkaan eri seikat eivät voi olla samanaikaisesti ennakkoehtoja sekä ominaispiirteitä. Ennakkoehtojen tunnistaminen auttaa tutkijaa tiedostamaan käsitteen taustaoletuksia. Seurausten tunnistamisessa selvitetään käsitteen esiintymisen vaikutuksesta johtuvia tai sen tuloksena syntyneitä seurauksia. Se auttaa ilmaisemaan mitä tapahtuu käsitteen seurauksesta ja helpottaa rajaamaan käsitteen käyttötarkoitusta.
Empiiristen tarkoitteiden määrittämisessä selvitetään konkreettiset ilmiöitä, jotka todistavat tai selvästi osoittavat tutkittavan käsitteen esiintymisen. Eli määritellään miten ilmiö tunnistetaan käytännössä ja mitkä ovat käsitteen erilaiset ilmentymät? Käytännössä se on abstraktien käsitteiden mittaamista, jolloin analyysissä voidaan päätyä käsitteen määritelmään, ominaispiirteiden listaukseen esittämään millä tavalla käsitettä voidaan mitata.
Seuraavassa kuvassa ilmeni mielestäni hyvin esimerkki käsitteellisestä mallista:
keskiviikko 10. lokakuuta 2018
Laadullisen tutkimuksen raportointi sekä intervention kehittäminen.
Laadullisen tutkimuksen raportointi / Heli Kuivila
Kuivila kävi luennon alkuun läpi tuttua teoriaa laadullisen tutkimuksen raportoinnista. Saimme tehtäväksi käyttää COREQ (Consolidaded criteria for REporting Qualitive research) checklist- kaavaketta artikkelin tarkastelussa. Ryhmästämme kukaan ei ollut tehnyt tätä aikasemmin, joten etenimme hieman hitaasti. Mutta kaavakkeen käyttötarkoitus tuli meille hyvin selville.
Interventio sekä sen laadinta / Merja Männistö
Yleisen määritelmän mukaan interventio on väliintulo ja/tai toimenpide, jolla pyritään vaikuttamaan johonkin. Kun käsitettä tarkastellaan terveydenhuollon kontekstissa, ymmärretään intervention olevan usein tapahtuma, jonka tarkoitus on vaikuttaa yksilön tai ryhmän käyttäytymiseen tai terveydentilaan. Tällöin keskeisenä tavoitteena on saada aikaan myönteisiä tuloksia, jotka edistävät loppujen lopuksi asiakkaan terveyttä. Hoitotyön interventio voi sisältää erilaisia hoitotyön toimintoja, jonka terveydenhuoltohenkilöstö toteuttaa asiakkaan puolesta tai vaihtoehtoisesti yhdessä hänen kanssaan. Interventioiden toteuttamisessa voivat olla mukana myös esimerkiksi perhe, kun heillä on mahdollisesti vaikutusta hoidon lopputuloksiin. Tarkastelunäkökulmaa voidaan laajentaa myös lisäksi yhteisöihin. (Pölkki 2014)
Minulle intervento- käsitteen määrittäminen oli erityisen tärkeää, sillä minulla oli jäänyt hieman epäselvä kuva siitä ja sen toteuttamisesta.
PICO:
Patients
Intervention
Comparasion
Outcomes
PICO oli minulle ennestään jo tuttu, sillä gradua työstäessäni artikkelina, olen päässyt toteuttamaan PICO:n tekemistä. Se selkeyttää selvästi tutkimuksen koko rakennetta, näin aloittelevana tutkijana.
Saimme Männistöltä esimerkin PICO-muotoilusta.
Tehtävänä oli arvioida, onko mielestäni esimerkki PICO- muotoilusta riittävän tarkka?
Patiens: T2 diabeetikot (ikä, diabeteksen kesto. sukupuoli, muut sairaudet..)
Intervention: uusi dm- lääke (annos, annoksen muoto..)
Comparasion: lume ( toisen lääkkeen annos, antotapa)
Outcomes: HbA1c (haittavaikutukset, elämänlaatu, komplikaatiot jne.)
Tätä tulisi mielestäni avata selvästi enemmän. Potilaat tulisi kuvata selkeästi sekä interventio ja vertailuinterventio tulee kuvata niin, että ne ovat toistettavissa.
Interventioiden tulee olla tehokkaita ja vaikuttaa toivotulla tavalla yksilön terveyteen ja hyvinvointiin. Innovatiivisuus tärkeää! Niiden tulee olla käytännöllisiä, helppoja käyttää ja sopivia tietyille asiakasryhmille aiheuttamatta liian suuria kustannuksia. Ilman näitä ominaisuuksia intevrnetioilla ei ole mahdollisuutta vakiintua hyviksi hoitokäytännöiksi.
Interventiotutkimuksessa suoritetaan analyysi ja raportointi samalla tapaa kuin muissakin tutkimuksen lajeissa. Interventioiden arviointi on erityisen tärkeää. Onkin tärkeää miettiä ovatko tutkimuksen tulokset valideja, mitkä ovat intervention tulokset ja onko tuloksista hyötyöä käytännnön työssä tai koulutuksessa. Tuloksen pätevyyttä tarkastetltaessa tulee pohtia satunnaistamista, sokkouttamista, analyysiä, tuloksia ja sovellettavuutta.
Intervention arvioinnissa on tärkeää käyttää Hotuksen sivuilta löytyvää JBI- tarkastuslistaa. Sieltä löytyy myös tarkistut listat muilleikkin tutkimustyypeille. Arvioinnille on siis oltava kriteeristö, jolla tarkastellaan mahdollisia uhkia ja harhoja, jotka voivat vaikuttaa tutkimustuloksiin. Arvoinoinnissa keskitytään pohtimaan intevrention vaikuttavuutta, prosessia ja kustannuksia. Juuri vaikuttavuuden arviointi on keskeistä näyttöön perustuvan toiminnan kehittämisessä. Terveydenhuollon toimintaympäristössä toteutetut interventiot ovat todella monimuotoisia, jolloin niiden arviointi on haastavaa, sillä pitää osata erotella, mikä tuloksissa johtuu interventiosta ja mistä sen osasta tai mikä taas jostain ihan muusta.
Vaikka interventiotutkimus on vanha tutkimuksen laji, se on vasta yleistymässä hoitotieteessä. Esimerkiksi tulevan gradun voisi toteuttaa mini- interventiona.
Lähteet: Pölkki T (2014) Tutkiva Hoitotyö.
Kuivila kävi luennon alkuun läpi tuttua teoriaa laadullisen tutkimuksen raportoinnista. Saimme tehtäväksi käyttää COREQ (Consolidaded criteria for REporting Qualitive research) checklist- kaavaketta artikkelin tarkastelussa. Ryhmästämme kukaan ei ollut tehnyt tätä aikasemmin, joten etenimme hieman hitaasti. Mutta kaavakkeen käyttötarkoitus tuli meille hyvin selville.
Interventio sekä sen laadinta / Merja Männistö
Yleisen määritelmän mukaan interventio on väliintulo ja/tai toimenpide, jolla pyritään vaikuttamaan johonkin. Kun käsitettä tarkastellaan terveydenhuollon kontekstissa, ymmärretään intervention olevan usein tapahtuma, jonka tarkoitus on vaikuttaa yksilön tai ryhmän käyttäytymiseen tai terveydentilaan. Tällöin keskeisenä tavoitteena on saada aikaan myönteisiä tuloksia, jotka edistävät loppujen lopuksi asiakkaan terveyttä. Hoitotyön interventio voi sisältää erilaisia hoitotyön toimintoja, jonka terveydenhuoltohenkilöstö toteuttaa asiakkaan puolesta tai vaihtoehtoisesti yhdessä hänen kanssaan. Interventioiden toteuttamisessa voivat olla mukana myös esimerkiksi perhe, kun heillä on mahdollisesti vaikutusta hoidon lopputuloksiin. Tarkastelunäkökulmaa voidaan laajentaa myös lisäksi yhteisöihin. (Pölkki 2014)
Minulle intervento- käsitteen määrittäminen oli erityisen tärkeää, sillä minulla oli jäänyt hieman epäselvä kuva siitä ja sen toteuttamisesta.
PICO:
Patients
Intervention
Comparasion
Outcomes
PICO oli minulle ennestään jo tuttu, sillä gradua työstäessäni artikkelina, olen päässyt toteuttamaan PICO:n tekemistä. Se selkeyttää selvästi tutkimuksen koko rakennetta, näin aloittelevana tutkijana.
Saimme Männistöltä esimerkin PICO-muotoilusta.
Tehtävänä oli arvioida, onko mielestäni esimerkki PICO- muotoilusta riittävän tarkka?
Patiens: T2 diabeetikot (ikä, diabeteksen kesto. sukupuoli, muut sairaudet..)
Intervention: uusi dm- lääke (annos, annoksen muoto..)
Comparasion: lume ( toisen lääkkeen annos, antotapa)
Outcomes: HbA1c (haittavaikutukset, elämänlaatu, komplikaatiot jne.)
Tätä tulisi mielestäni avata selvästi enemmän. Potilaat tulisi kuvata selkeästi sekä interventio ja vertailuinterventio tulee kuvata niin, että ne ovat toistettavissa.
Interventioiden tulee olla tehokkaita ja vaikuttaa toivotulla tavalla yksilön terveyteen ja hyvinvointiin. Innovatiivisuus tärkeää! Niiden tulee olla käytännöllisiä, helppoja käyttää ja sopivia tietyille asiakasryhmille aiheuttamatta liian suuria kustannuksia. Ilman näitä ominaisuuksia intevrnetioilla ei ole mahdollisuutta vakiintua hyviksi hoitokäytännöiksi.
Interventiotutkimuksessa suoritetaan analyysi ja raportointi samalla tapaa kuin muissakin tutkimuksen lajeissa. Interventioiden arviointi on erityisen tärkeää. Onkin tärkeää miettiä ovatko tutkimuksen tulokset valideja, mitkä ovat intervention tulokset ja onko tuloksista hyötyöä käytännnön työssä tai koulutuksessa. Tuloksen pätevyyttä tarkastetltaessa tulee pohtia satunnaistamista, sokkouttamista, analyysiä, tuloksia ja sovellettavuutta.
Intervention arvioinnissa on tärkeää käyttää Hotuksen sivuilta löytyvää JBI- tarkastuslistaa. Sieltä löytyy myös tarkistut listat muilleikkin tutkimustyypeille. Arvioinnille on siis oltava kriteeristö, jolla tarkastellaan mahdollisia uhkia ja harhoja, jotka voivat vaikuttaa tutkimustuloksiin. Arvoinoinnissa keskitytään pohtimaan intevrention vaikuttavuutta, prosessia ja kustannuksia. Juuri vaikuttavuuden arviointi on keskeistä näyttöön perustuvan toiminnan kehittämisessä. Terveydenhuollon toimintaympäristössä toteutetut interventiot ovat todella monimuotoisia, jolloin niiden arviointi on haastavaa, sillä pitää osata erotella, mikä tuloksissa johtuu interventiosta ja mistä sen osasta tai mikä taas jostain ihan muusta.
Vaikka interventiotutkimus on vanha tutkimuksen laji, se on vasta yleistymässä hoitotieteessä. Esimerkiksi tulevan gradun voisi toteuttaa mini- interventiona.
Lähteet: Pölkki T (2014) Tutkiva Hoitotyö.
Määrällisen tutkimuksen raportointi
Niko Männikkö
Tutkimusraportin kirjoittajalla on suuri vastuu työssään, sillä lukija ei näe esitettyjen tulosten taakse. Raportin avulla lukija saa riittävästi tietoa siitä, miten tutkimus on toteutettu ja miten uskottavia sekä vakuuttavia tulokset ovat. Siksi onkin tärkeää myös perustella jos raportoinnista jättää pois jotain asioita (esim. asteikon ääripäät). Raportoinnissa on tärkeä keskittyä olennaiseen tietoon, joka on uutta tuotettua tietoa tutkittavasta aiheesta. Jos tutkimusaihe on jo ennestään paljon tutkittu, on tärkeää esitellä aikasempien tutkimusten tuloksia ja verrata oman tutkimuksen tuloksia niihin.
Tutkimusraportti kirjoitetaan noudattaen vakiintunutta tieteellistä tapaa, hyvällä asiatyylillä ja yleiskielellä. Ote on keskusteleva, objektiivinen sekä argumentoiva. Tutkimusraportin sisällöt perustuvat asianmukaiseen tutkimustietoon ja lähteisiin. On otettava huomioon kohderyhmä, jolle tutkimus kirjoitetaan sekä noudatettava raportoinnin eettisiä periaatteita.
Määrällisen tutkimuksen kirjoittamisessa on luontevaa edetä yksi asiakokonaisuus kerrallaan. Asiasisältö kuvaillaan sanallisesti ja keskeiset tulokset esitetään taulukkojen ja kuvioiden avulla. Asiakokonaisuuteen liittyvät anayysin erot ja tulokset selitetään sekä tuloksiin vaikuttavat asiat arvioidaan. Tärkeää on myös argumentoida asiasisältö. Vastataan kokonaisuudessa kysymyksiin millainen on käsiteltävä aineisto tai -tyyppi, millaiset asiat vaikuttavat tuloksen luotettavuuteen ja miksi asia on aineiston perusteella niin kuin se väitetään olevan.
Tärkeää kertausta:
1) Nimike/ otsikko sivu: selkä ja kiinnostava, joka osoittaa tutkimuksen kiinnostuksen kohteen
2) Tiivistelmä: tiivistää tärkeitä yksityiskohtia ja välittää tutkimuksen tärkeimmät viestit
3) Johdanto: antaa taustatietoa tutkimusaiheesta, mitä aiheesta tiedetään, mitä ei tiedetä ja miksi tutkimus suoritettiin
4) Menetelmä: sisältää kuvainnollisia tietoja liittyen ennen tutkimuksen alkamista sekä tarkan selostuksen mitä ja miten menetelmää on käytetty
5) Tulokset: keskittyy "tuloslukuihin", ei toisteta tekstiosuudessa samoja asioita mitkä ovat nähtävillä taulukoista.
6) Pohdinta: tulkitsevaa tarkastelua keskeisistä tuloksista
Tutkimusraportin kirjoittajalla on suuri vastuu työssään, sillä lukija ei näe esitettyjen tulosten taakse. Raportin avulla lukija saa riittävästi tietoa siitä, miten tutkimus on toteutettu ja miten uskottavia sekä vakuuttavia tulokset ovat. Siksi onkin tärkeää myös perustella jos raportoinnista jättää pois jotain asioita (esim. asteikon ääripäät). Raportoinnissa on tärkeä keskittyä olennaiseen tietoon, joka on uutta tuotettua tietoa tutkittavasta aiheesta. Jos tutkimusaihe on jo ennestään paljon tutkittu, on tärkeää esitellä aikasempien tutkimusten tuloksia ja verrata oman tutkimuksen tuloksia niihin.
Tutkimusraportti kirjoitetaan noudattaen vakiintunutta tieteellistä tapaa, hyvällä asiatyylillä ja yleiskielellä. Ote on keskusteleva, objektiivinen sekä argumentoiva. Tutkimusraportin sisällöt perustuvat asianmukaiseen tutkimustietoon ja lähteisiin. On otettava huomioon kohderyhmä, jolle tutkimus kirjoitetaan sekä noudatettava raportoinnin eettisiä periaatteita.
Määrällisen tutkimuksen kirjoittamisessa on luontevaa edetä yksi asiakokonaisuus kerrallaan. Asiasisältö kuvaillaan sanallisesti ja keskeiset tulokset esitetään taulukkojen ja kuvioiden avulla. Asiakokonaisuuteen liittyvät anayysin erot ja tulokset selitetään sekä tuloksiin vaikuttavat asiat arvioidaan. Tärkeää on myös argumentoida asiasisältö. Vastataan kokonaisuudessa kysymyksiin millainen on käsiteltävä aineisto tai -tyyppi, millaiset asiat vaikuttavat tuloksen luotettavuuteen ja miksi asia on aineiston perusteella niin kuin se väitetään olevan.
Tärkeää kertausta:
1) Nimike/ otsikko sivu: selkä ja kiinnostava, joka osoittaa tutkimuksen kiinnostuksen kohteen
2) Tiivistelmä: tiivistää tärkeitä yksityiskohtia ja välittää tutkimuksen tärkeimmät viestit
3) Johdanto: antaa taustatietoa tutkimusaiheesta, mitä aiheesta tiedetään, mitä ei tiedetä ja miksi tutkimus suoritettiin
4) Menetelmä: sisältää kuvainnollisia tietoja liittyen ennen tutkimuksen alkamista sekä tarkan selostuksen mitä ja miten menetelmää on käytetty
5) Tulokset: keskittyy "tuloslukuihin", ei toisteta tekstiosuudessa samoja asioita mitkä ovat nähtävillä taulukoista.
6) Pohdinta: tulkitsevaa tarkastelua keskeisistä tuloksista
Tekstianalyysi aineiston analyysimenetelmänä
Dosentti, TtT, yliopistonlehtori Marjo Suhonen (kirjallisuutta: Heikkinen ym. Genre- analyysi, tekstitutkimuksen käsikirja).
Aihe minulle jälleen aika vieras. Heti alkuun ajattelin, että minun täytyy lukea tutkimus, jossa on toteutettu tekstinalanalyysiä, jotta ymmärrän mistä on kyse.
Tekstinalalyysi on tekstin TULKINTAA tekstintutkimuksen keinon, pyritään julkistamaan "piilossa" olevia merkityksiä. Tekstinanalyysissä on yhteistä sisällön analyysin ja diskurssianalyysin kanssa ja se on usein täydentävä menetelmä toisen analyysimenetelmän rinnalla. Kirjoitettu asia ns. suodattuu kirjoittajan /tutkijan kautta, jolloin kirjoittajan arvot ja asenteet vaikuttavat lopputulokseen.Tekstianalyysissä keskitytään tekstin yksityiskohtiin ja kontekstiin. Tällöin tarkastellaan tekstiä siinä tilanteessa, jossa se on kirjoitettu (= kontekstisidonnaisuus). Mikä on tekstin ja kontekstin välinen yhteys?
Heti mieleeni tulikin miten sisällön analyysi ja tekstinalanlyysi eroavat toisistaan? Sisällönanalyysi ei useinkaan ole kontekstisidonnainen kuten taas tekstinanalyysi on. Sisällönanalyysissä ei ota kantaa kirjoittajan valintoihin sekä se pyrkii luokittelemaan ja löytämään yhteisiä nimittäjiä. Tekstianalyysi ei pyri muodostamaan tarkasteltavasta asiasta eheää kokonaisuutta, eikä tekstianalyysin tuloksia esitelllä kategorioittain. Tekstin tyyli voi olla esimerkiksi subjektiivista tai objektiivista. Se voi olla virkakieltä, asiantuntijakieltä, uutisjuttukieltä, keskusteleva sävyä tai kritisoiva sävyä.
Millaisia aineistoja sitten voidaan analysoida tekstianalyysin avulla? Niitä ovat kaikki kirjoitetut aineistot kuten sanomalehtijutut, kokousasiakirjat, potilasasiakirjat, organisaatioiden suunnitelmat ja arviointipaperit. Aineiston koko riippuu tutkimuksen tarkoituksesta ja tutkijan tehtävänä onkin arvioida kuinka suuren aineiston avulla hän saa vastauksen tutkimustehtäväänsä. Tekstin sisällön rikkaus on tärkeässä osassa. (esim. tutkittaessa tekstin tyylejä ja sävyjä tarvitaan isompi aineisto versus tutkittaessa yksittäisten sanojen valintaa).
Esimerkiksi Suhonen käytti väitöskirjassaan 86 kokousmuistiota, 201 sanomalehtikirjoitusta ja 16 haastattelua, mikä on aika paljon..
Seuraaviin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota tekstiä analysoitaessa:
Kirjoittajien ja puhujien vaihtelu, tekstin konteksti, tekstiin valitut sanat ja niiden suhde tekstin kontekstiin, tekstin ohiesmateriaalit, numeroiden ja merkkien käyttö sekä tekstin subjekti eli toimija.
Tehtäväksi saimme analysoida Suhosen antamia tekstejä.
1) Mikä/ millainen on tekstin konteksti?
2) Millaisia sanoja, numeroita tai merkkejä tekstissä on käytetty
3) Millainen on tekstin sävy ja tyyli?
Ensimmäinen teksti oli ote PPSHP:n strategiasta. Tekstin konteksti oli tässä ajassa tapahtuvaa tiedonvälitystä, kaikille julkisilla nettisivuilla. Teksti on raskasta virkakieltä sävyltään. Teksti on suunnattu työntekijöille, asiakkaille ja yhteistyökumppaneille sekä poliittisille päättäjille. Sanojen käyttö oli passiivi muodossa ja sanojen tyylit vahvoja. Toimijaa ei ole henkilöity, mutta se on selvästi osoitettu.
Seuraava teksti oli osa alueuudistuksen tavoitteista ja sen tavoitteena oli kertoa Sote- uudistuksen tarkoituksesta. Konteksti on jälleen julkiset nettisivut ja teksti oli suunnattu tavallaan kaikille kansalaisille. Teksti oli virkakielislangia, mutta siltikin kansalaisen vaikea ymmärtää. Teksti antaa kuvan, että Sote- uudistus on "helppo" muutos vaikka todellisuus on jotain ihan muuta. Teksti pyrkii yhtenäistämään käytänteitä yksityiselllä ja julkisella puolella. Teksti selvästi yrittää vakuuttaa, että isommat kokonaisuudet ovat parempia.
Kolmas teksti oli ote PPSHP:n Tulevaisuuden sairaalan, lasten ja naisten sairaalan- nettisivuilta. Konteksti sama kuin aikaisemmissa teksteissä. Teksti oli virkakieltä, mutta paljon kevyempää, helpommin luettavaa, voidaan laskea asiakieleksi. Teksti pyrkii vakuuttamaan ja on suunnattu päättäjille, henkilökunnalle, terveydenhuoltoalan ammattilaisille. Otsikko lupaa selvästi, että teksti olisi potilaslähtöistä, mutta sitä se ei kuitenkaan ole. Tämä iso ongelma, missä näkyy potilaslähtöisyys?
Neljäs teksti oli ote uutisesta sanomalehti Kalevassa. Konteksti on historiallinen, 1970- luvulla. Se on suunnattu koko yhteiskunnalle, koska sanomalehti uutinen. Myös kaupallinen. Teksityyli on valistava, opettava, jopa provosoiva. Hyvin kontekstisidonnainen, 1970-luku ja sanat sopivat hyvin yhteen. Teksti pyrkii vaikuttamaan asenteisiin, palvelurakenne ollut aikoinaan todella erilainen, laitoshoidossa olleet "mielisairaat" olivat musta vaate. Mutta onko maailma muuttunut yhtään tähän päivään mennessä?
Viides teksti oli ote Allergia- ja astmaliiton sivuilta. Tekstin konteksti on julkinen, tekstityyli on asiakieltä, mutta selvästi tunneperäistä. Kaupallinen tarkoitus, tekstissä puhutaan MINULLE, eli hyvin henkilökohtainen puhuttelutapa. Huutomerkin ja ajatusviivan käyttö tehostaa tekstiä.
Tekstien läpikäyminen oli mielestäni hyvin opettavaa ja antoi paljon selvemmän kuvan siitä, mitä tekstinanalyysi on. Mieleeni jäi vahvasti, että tekstinanalyysi ei analysoi sisältöä ja on hyvin kontekstisidonnaista. Tämäkin tutkimusmenetelmä mielestäni todella mielenkiintoinen ja haastava.. Aion suunnata seuraavaksi lukemaan tutkimuksen missä on käytetty tekstinanalyysiä!
Erittäin onnistunut luento!
Aihe minulle jälleen aika vieras. Heti alkuun ajattelin, että minun täytyy lukea tutkimus, jossa on toteutettu tekstinalanalyysiä, jotta ymmärrän mistä on kyse.
Tekstinalalyysi on tekstin TULKINTAA tekstintutkimuksen keinon, pyritään julkistamaan "piilossa" olevia merkityksiä. Tekstinanalyysissä on yhteistä sisällön analyysin ja diskurssianalyysin kanssa ja se on usein täydentävä menetelmä toisen analyysimenetelmän rinnalla. Kirjoitettu asia ns. suodattuu kirjoittajan /tutkijan kautta, jolloin kirjoittajan arvot ja asenteet vaikuttavat lopputulokseen.Tekstianalyysissä keskitytään tekstin yksityiskohtiin ja kontekstiin. Tällöin tarkastellaan tekstiä siinä tilanteessa, jossa se on kirjoitettu (= kontekstisidonnaisuus). Mikä on tekstin ja kontekstin välinen yhteys?
Heti mieleeni tulikin miten sisällön analyysi ja tekstinalanlyysi eroavat toisistaan? Sisällönanalyysi ei useinkaan ole kontekstisidonnainen kuten taas tekstinanalyysi on. Sisällönanalyysissä ei ota kantaa kirjoittajan valintoihin sekä se pyrkii luokittelemaan ja löytämään yhteisiä nimittäjiä. Tekstianalyysi ei pyri muodostamaan tarkasteltavasta asiasta eheää kokonaisuutta, eikä tekstianalyysin tuloksia esitelllä kategorioittain. Tekstin tyyli voi olla esimerkiksi subjektiivista tai objektiivista. Se voi olla virkakieltä, asiantuntijakieltä, uutisjuttukieltä, keskusteleva sävyä tai kritisoiva sävyä.
Millaisia aineistoja sitten voidaan analysoida tekstianalyysin avulla? Niitä ovat kaikki kirjoitetut aineistot kuten sanomalehtijutut, kokousasiakirjat, potilasasiakirjat, organisaatioiden suunnitelmat ja arviointipaperit. Aineiston koko riippuu tutkimuksen tarkoituksesta ja tutkijan tehtävänä onkin arvioida kuinka suuren aineiston avulla hän saa vastauksen tutkimustehtäväänsä. Tekstin sisällön rikkaus on tärkeässä osassa. (esim. tutkittaessa tekstin tyylejä ja sävyjä tarvitaan isompi aineisto versus tutkittaessa yksittäisten sanojen valintaa).
Esimerkiksi Suhonen käytti väitöskirjassaan 86 kokousmuistiota, 201 sanomalehtikirjoitusta ja 16 haastattelua, mikä on aika paljon..
Seuraaviin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota tekstiä analysoitaessa:
Kirjoittajien ja puhujien vaihtelu, tekstin konteksti, tekstiin valitut sanat ja niiden suhde tekstin kontekstiin, tekstin ohiesmateriaalit, numeroiden ja merkkien käyttö sekä tekstin subjekti eli toimija.
Tehtäväksi saimme analysoida Suhosen antamia tekstejä.
1) Mikä/ millainen on tekstin konteksti?
2) Millaisia sanoja, numeroita tai merkkejä tekstissä on käytetty
3) Millainen on tekstin sävy ja tyyli?
Ensimmäinen teksti oli ote PPSHP:n strategiasta. Tekstin konteksti oli tässä ajassa tapahtuvaa tiedonvälitystä, kaikille julkisilla nettisivuilla. Teksti on raskasta virkakieltä sävyltään. Teksti on suunnattu työntekijöille, asiakkaille ja yhteistyökumppaneille sekä poliittisille päättäjille. Sanojen käyttö oli passiivi muodossa ja sanojen tyylit vahvoja. Toimijaa ei ole henkilöity, mutta se on selvästi osoitettu.
Seuraava teksti oli osa alueuudistuksen tavoitteista ja sen tavoitteena oli kertoa Sote- uudistuksen tarkoituksesta. Konteksti on jälleen julkiset nettisivut ja teksti oli suunnattu tavallaan kaikille kansalaisille. Teksti oli virkakielislangia, mutta siltikin kansalaisen vaikea ymmärtää. Teksti antaa kuvan, että Sote- uudistus on "helppo" muutos vaikka todellisuus on jotain ihan muuta. Teksti pyrkii yhtenäistämään käytänteitä yksityiselllä ja julkisella puolella. Teksti selvästi yrittää vakuuttaa, että isommat kokonaisuudet ovat parempia.
Kolmas teksti oli ote PPSHP:n Tulevaisuuden sairaalan, lasten ja naisten sairaalan- nettisivuilta. Konteksti sama kuin aikaisemmissa teksteissä. Teksti oli virkakieltä, mutta paljon kevyempää, helpommin luettavaa, voidaan laskea asiakieleksi. Teksti pyrkii vakuuttamaan ja on suunnattu päättäjille, henkilökunnalle, terveydenhuoltoalan ammattilaisille. Otsikko lupaa selvästi, että teksti olisi potilaslähtöistä, mutta sitä se ei kuitenkaan ole. Tämä iso ongelma, missä näkyy potilaslähtöisyys?
Neljäs teksti oli ote uutisesta sanomalehti Kalevassa. Konteksti on historiallinen, 1970- luvulla. Se on suunnattu koko yhteiskunnalle, koska sanomalehti uutinen. Myös kaupallinen. Teksityyli on valistava, opettava, jopa provosoiva. Hyvin kontekstisidonnainen, 1970-luku ja sanat sopivat hyvin yhteen. Teksti pyrkii vaikuttamaan asenteisiin, palvelurakenne ollut aikoinaan todella erilainen, laitoshoidossa olleet "mielisairaat" olivat musta vaate. Mutta onko maailma muuttunut yhtään tähän päivään mennessä?
Viides teksti oli ote Allergia- ja astmaliiton sivuilta. Tekstin konteksti on julkinen, tekstityyli on asiakieltä, mutta selvästi tunneperäistä. Kaupallinen tarkoitus, tekstissä puhutaan MINULLE, eli hyvin henkilökohtainen puhuttelutapa. Huutomerkin ja ajatusviivan käyttö tehostaa tekstiä.
Tekstien läpikäyminen oli mielestäni hyvin opettavaa ja antoi paljon selvemmän kuvan siitä, mitä tekstinanalyysi on. Mieleeni jäi vahvasti, että tekstinanalyysi ei analysoi sisältöä ja on hyvin kontekstisidonnaista. Tämäkin tutkimusmenetelmä mielestäni todella mielenkiintoinen ja haastava.. Aion suunnata seuraavaksi lukemaan tutkimuksen missä on käytetty tekstinanalyysiä!
Erittäin onnistunut luento!
keskiviikko 3. lokakuuta 2018
Määrällisen tutkimuksen luotettavuuden arviointi
Määrällisen tutkimuksen luotettavuuden arviointi / Mervi Hakala
Aloitimme luennon porinatuokiolla, jossa keskustelimme ryhmässä mitä tiesimme ennakkoon määrällisen tutkimuksen luotettavuudesta. Määrällinen tutkimus vastaa kysymyksiin mikä, missä, kuinka usein, paljonko? Tutkittavan ja tutkijan suhde on etäinen sekä aneiston keruu on luotettavaa ja struktoitua. Otoskoko on usein numeerisesti suuri, jotta on tarpeeksi edustava. Tutkimuskohde kuvataan numeerisen tiedon pohjalta.
Määrällisessä tutkimuksessa, niinkuin aina, tulee tutkimus suunnitella etukäteen tarkasti. Tutkittavaa asiaa koitetaan selittää ja ennustaa sekä löytää syitä siihen. Useimmin määrällisessä tutkimuksessa kehitetään mittari, joka tulee testata etukäteen. Mitattavan asian satunnaistaminen ja otos ovat tärkeässä roolissa, jolloin niiden edustavuus ja koko on oltava oikeat ja riittävät. Kaikki tieto mitä kerätään on määrällistä numerotietoa, jota käsitellään tilastollisin menetelmin (esim. SPSS).
Määrällisen tutkimuksen vaiheet ovat:
1. Tutkimusaiheen valinta
2. Tutkimusaiheesta tehty kirjallisuuskatsaus ja aiheeseen perehtyminen
3. Tutkimusongelmien ja hypoteesien asettaminen (mieti tarkkaan onko tutkimusongelma mitattavissa määrällisesti!)
4. Otantamenetelmät
5. Tutkimusaineiston keruu ja kyselylomakkeen laatiminen
6. Aineiston analyysi, sisältää kaksi vaihetta: analyyttisen ja kuvailevan
Mittarin reliabiliteetti / reliabiliteetin lajit:
1. Ensimmäisenä reliabiliteetin lajina pidetään pysyvyyttä: sama tulos eri mittauskerroilla, toistuvissa mittauksissa tuloksen pysyvyys
2. Sisäinen johdonmukaisuus: kuvaa mittarin eri osioiden kykyä mitata samaa asiaa. Useimmiten arvoidaan käyttämällä Cronbachin alfa- kerrointa
3. Vastaavuus: eri mittaustulosten samanlaisuuden aste (useamman tutkijan käyttäessä mittara samaan aikaan)
Reliabiliteettia vahvistaa mittarin esitestaus, hyvät vastausohjeet, selkeä mittari ja mittaajien koulutus, tutkimusjärjestelyjen ennalla pitäminen mittauksen ajan sekä tutkimuskohteesta ja ympäristöstä johtuvien virhetekijöiden minimoimista.Mittaamiseen liittyvinä virhelähteinä pidetään tilannetekijöitä, kaavamaisia vastauksia, muuttuvia henkilökohtaisia tekijöitä, mittaamistilanteen muuttumista sekä mittarin selkeyttä.
Mittarin validiteetti/ validiteetti lajit:
1. Face- validiteetti: näyttääkö mittarin mittaavan tutkittavaa ilmiötä?
2. Sisältövaliditeetti: edustavatko mittarin kysymyksen riittävän laajasti tutkittavan käsitteen (käsitteiden operatinalisointi!!) Tärkeä huomoida puuttuko mittarin sisällöstä jotain olennaista! Sisältövaliditeettia voi vahvistaa esim. huolellisella kirjallisuuteen perehtymisellä tai asiantuntijapaneelilla.
3. Rakennevaliditeetti: käsitevaliditeetti/ teoreettinen validiteetti.
4. Kriteerivaliditeetti: verrataan mittarilla saatua arvoa johonkin kriteeriin, jonka tiedetään myös mittaavan tutkittavaa ominaisuutta.
Tulosten arvioinnissa on tärkeää tarkastella tutkimuksen luotetavuutta suhteessa tuloksiin. Tärkeää on ottaa huomioon sisäinen validiteetti ja huomioida, että tulokset johtuvat vain tutkimusasetelmasta eivätkä sekoittavista tekijöistä. Ulkoista validiteettia tarkastellessa tulee miettiä tutkimustulosten yleistettävyyttä ja siihen liittyy keskeisesti toistettavuus sekä edustettavuus.
Tutkijana on otettava kantaa siihen miten voit vaikuttaa ulkoiseen validiteettiin ja mikä sitä mahdollisesti heikentää? Ota huomioon arvioinnissa myös kato ja vastausprosentti. Pystyykö tutkimuksen yleistämään? Mervi Hakala kertoi lopuksi omasta väitöskirjatutkimuksestaan missä hän toteutti määrällistä tutkimusta, tätä oli mielenkiintoista kuunnella. Esimerkkitutkimuksen avulla mielestäni on helpompi ymmärtää koko kokonaisuutta.
Aloitimme luennon porinatuokiolla, jossa keskustelimme ryhmässä mitä tiesimme ennakkoon määrällisen tutkimuksen luotettavuudesta. Määrällinen tutkimus vastaa kysymyksiin mikä, missä, kuinka usein, paljonko? Tutkittavan ja tutkijan suhde on etäinen sekä aneiston keruu on luotettavaa ja struktoitua. Otoskoko on usein numeerisesti suuri, jotta on tarpeeksi edustava. Tutkimuskohde kuvataan numeerisen tiedon pohjalta.
Määrällisessä tutkimuksessa, niinkuin aina, tulee tutkimus suunnitella etukäteen tarkasti. Tutkittavaa asiaa koitetaan selittää ja ennustaa sekä löytää syitä siihen. Useimmin määrällisessä tutkimuksessa kehitetään mittari, joka tulee testata etukäteen. Mitattavan asian satunnaistaminen ja otos ovat tärkeässä roolissa, jolloin niiden edustavuus ja koko on oltava oikeat ja riittävät. Kaikki tieto mitä kerätään on määrällistä numerotietoa, jota käsitellään tilastollisin menetelmin (esim. SPSS).
Määrällisen tutkimuksen vaiheet ovat:
1. Tutkimusaiheen valinta
2. Tutkimusaiheesta tehty kirjallisuuskatsaus ja aiheeseen perehtyminen
3. Tutkimusongelmien ja hypoteesien asettaminen (mieti tarkkaan onko tutkimusongelma mitattavissa määrällisesti!)
4. Otantamenetelmät
5. Tutkimusaineiston keruu ja kyselylomakkeen laatiminen
6. Aineiston analyysi, sisältää kaksi vaihetta: analyyttisen ja kuvailevan
Mittarin reliabiliteetti / reliabiliteetin lajit:
1. Ensimmäisenä reliabiliteetin lajina pidetään pysyvyyttä: sama tulos eri mittauskerroilla, toistuvissa mittauksissa tuloksen pysyvyys
2. Sisäinen johdonmukaisuus: kuvaa mittarin eri osioiden kykyä mitata samaa asiaa. Useimmiten arvoidaan käyttämällä Cronbachin alfa- kerrointa
3. Vastaavuus: eri mittaustulosten samanlaisuuden aste (useamman tutkijan käyttäessä mittara samaan aikaan)
Reliabiliteettia vahvistaa mittarin esitestaus, hyvät vastausohjeet, selkeä mittari ja mittaajien koulutus, tutkimusjärjestelyjen ennalla pitäminen mittauksen ajan sekä tutkimuskohteesta ja ympäristöstä johtuvien virhetekijöiden minimoimista.Mittaamiseen liittyvinä virhelähteinä pidetään tilannetekijöitä, kaavamaisia vastauksia, muuttuvia henkilökohtaisia tekijöitä, mittaamistilanteen muuttumista sekä mittarin selkeyttä.
Mittarin validiteetti/ validiteetti lajit:
1. Face- validiteetti: näyttääkö mittarin mittaavan tutkittavaa ilmiötä?
2. Sisältövaliditeetti: edustavatko mittarin kysymyksen riittävän laajasti tutkittavan käsitteen (käsitteiden operatinalisointi!!) Tärkeä huomoida puuttuko mittarin sisällöstä jotain olennaista! Sisältövaliditeettia voi vahvistaa esim. huolellisella kirjallisuuteen perehtymisellä tai asiantuntijapaneelilla.
3. Rakennevaliditeetti: käsitevaliditeetti/ teoreettinen validiteetti.
4. Kriteerivaliditeetti: verrataan mittarilla saatua arvoa johonkin kriteeriin, jonka tiedetään myös mittaavan tutkittavaa ominaisuutta.
Tulosten arvioinnissa on tärkeää tarkastella tutkimuksen luotetavuutta suhteessa tuloksiin. Tärkeää on ottaa huomioon sisäinen validiteetti ja huomioida, että tulokset johtuvat vain tutkimusasetelmasta eivätkä sekoittavista tekijöistä. Ulkoista validiteettia tarkastellessa tulee miettiä tutkimustulosten yleistettävyyttä ja siihen liittyy keskeisesti toistettavuus sekä edustettavuus.
Tutkijana on otettava kantaa siihen miten voit vaikuttaa ulkoiseen validiteettiin ja mikä sitä mahdollisesti heikentää? Ota huomioon arvioinnissa myös kato ja vastausprosentti. Pystyykö tutkimuksen yleistämään? Mervi Hakala kertoi lopuksi omasta väitöskirjatutkimuksestaan missä hän toteutti määrällistä tutkimusta, tätä oli mielenkiintoista kuunnella. Esimerkkitutkimuksen avulla mielestäni on helpompi ymmärtää koko kokonaisuutta.
Vaikuttavuustutkimus hoitotieteessä
Aihe oli minulle ennestään hieman vieras, joten oli erittäin mielenkiintoista saada tietää mitä vaikuttavuustutkimus tarkalleen on.
Ensimmäiseksi terminologiaa liittyen vaikuttavuustutkimukseen hoitotieteessä:
- NTP eli näyttöön perustuva toiminta (minkä vahvuiseen näyttöön toiminta perustuu)
- JBI, mittaa näytön vahvuutta
- Vaikutus- vaikuttavuus
- Merkitys- merkityksellisyys
- Näytön aste
Vaikuttavuus on hyvin moniulotteinen käsite. Vaikuttavuutta on se, missä määrin suunnitellut toimenpiteet toteutetaan. Hoidon rakenteiden ja prosessien yhteys hoidon kielteisiin ja myönteisiin tuloksiin osoittaa hoidon vaikuttavuutta.Vaikuttavuus on riippuvainen hoidon hyväksymisestä, hoidon tehosta ja hoitomyöntyvyydestä. Laki velvoittaa arvioimaan vaikuttavuutta. Riippuen näkökulmasta (esim.potilaan näkökulma, potilaan näkökulma, johtajanäkökulma), ilmiöön vaikuttavien tekijöiden painotus muuttuu. Vaikuttavuutta määritellään myös muutoksiksi/tuloksiksi, joita tuotetuilla palvelulla tai hoitomenetelmällä saadaan aikaan asiakkaissa (esim. potilaan paraneminen, muutos elämänlaadussa)
Vaikuttavuuden arviointiin voidaan käyttää useita informaatiolähteitä kuten kyselyjä, mittaristoja tilastotietoja ja indikaattoreita (esim.elinikä indikaattori). Arvioinnissa voidaan taas käyttää useita erilaisia metodeja ja analyysejä sekä monia eri näkökulmia.Vaikuttavuutta mitataan joko palvelujen/hoitomenetelmien ja vaikutusten tai käytettyjen resurssien ja vaikutusten avulla. Vaikuttavuuden arviointi on moninaista (ei helposti yksinkertaistettavissa, varsinkaan terveydenhuoltoalalla). Lähtökohtana asiakaslähtöisyys, asiakkaan subjektiiviset kokemukset!
Ensimmäiset vaikuttavuuden tutkimuksen päivtä ovat Kuopiossa 4-5.12.2018. Aiheina mm. vaikuttavuus hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä, vaikuttavuuden teoriat, vaikuttavuus sosiaali- ja terveyspalveluissa sekä niiden johtamisessa ja uudstamisessa.
Vaikutuksia arvioidaan joko prosessien tai lopputulosten tai molempien kautta. Lopputuloksen mittari on keskeinen terveydenhuollossa sekä terveydenhuollon arvioinnissa. Standartoidut terveyden mittarit tuottavat tietoa vaikuttavuuden arviointiin sekä kliiniseen käyttöön. Näistä esimerkkeinä 15D- elämänlaatumittari (Sintonen 2001) sekä EQ-5D- elämänlaatumittari (Rabin & Charro 2001).
Vaikuttavuus on harvoin määritelty suomalaisissa terveydenhuoltotutkimuksissa ja vaikuttavuuden arvioinnin mittarit ovat usein epämääräisiä.
Vaikuttavuuden arvioinnin vaatimuksista:
Milloin? Vaikuttavuus ehtii syntyä (toipuminen, paluu hyvään kuntoon, rajoitusten väheneminen…) -- Alku- ja loppumittaukset / aikaväli
- Vaikuttavat tekijät?: Useita vaikuttavia tekijöitä samanaikaisesti, vaikutus ei useinkaan johdu vain yhdestä tekijästä.
Mitä ja miten? Jokaisessa vaikuttavuutta käsittelevässä tutkimuksessa tulisi selvittää, mitä tutkija tarkoittaa vaikuttavuudella, kuinka sitä arvioidaan ja mitä mittareita käytetään.
Vaikuttavuus terveydenhuollossa, aikaansaatu lisäarvo potilaalle / potilaan hoidossa:
- Kliininen hyöty (teho ja vaikuttavuus)
- Taloudellinen hyöty (tehokkuus)
- Parempi käytettävyys (”sujuvuus”)
Mentimer- kysely: Miten tutkisit vaikuttavuutta sinua kiinnostavasta hoitotieteellisestä näkökulmasta/ omalla erikoisalallasi? Jokainen sai vastata kyselyyn, joka tuotti todella mielenkiinttoisia aiheita vaikuttavuuden tutkimiseksi (esim. johtamisen vaikuttavuus työhyvinvointiin tai työuupumukseen).
Heidi Siira esitteli väitöskirjatutkimustaan näyttöön perustuvan näönkuntoutuksen vaikuttavuudesta.
Tutkimusnäyttö kuntoutusohjauksesta puutteellista ja tarve tutkimukselle on ollut oleellinen.
Systemaattiset kirjallisuuskatsaukset tunnistavat, arvioivat ja tiivistävät kaikkien relevanttien yksittäisten tutkimusten tulokset. Hyvin toteutettuina antavat luotettavia arvioita toimenpiteiden vaikutuksista ja osoittavat tutkimusaukkoja. Tämä erityisesti kiinnostaa minua suuresti, sillä aion tehdä Pro graduni systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. RCT- tutkimukset katsotaan tarjoavan korkeinta mahdollista näyttöä ja pystyvän parhaiten osoittamaan näönkuntoutuksen vaikuttavuutta. Kohorttitutkimuksen avulla pystytään seuraamaan, ketkä sairastuvat.
Vaikuttavuustutkimuksen suunnittelussa huomioitavaa: Tutkimusasetelman valinta, kontrolli- ja vertailuryhmän käyttö, sokkouttaminen, otoskoko ja tilastollinen voima, keskeinen päämuuttuja.
Kävimme läpi myös Mira Rajalan väitöskirjatutkimusta puhelinohjauksen vaikuttavuudesta. Erittäin mielenkiintoista kuunnella miten tutkimus on tehty ja miten vaikuttavuustutkimus yleisesti etenee. Vaikuttavusstutkimusta tullaan tarvitsemaan paljon myös tulevaisuudessa.
Hyviä väitöskirjoja luettavaksi vaikuttavuustutkimuksesta:
- Silvennoinen-Nuora L (2010) Vaikuttavuuden arviointi hoitoketjussa. Väitöskirja. Tampereen yliopisto.
- Tervo-Heikkinen Tarja (2008) Hoitotyön vaikuttavuus erikoissairaanhoidossa. Väitöskirja. Kuopion yliopisto.
Ensimmäiseksi terminologiaa liittyen vaikuttavuustutkimukseen hoitotieteessä:
- NTP eli näyttöön perustuva toiminta (minkä vahvuiseen näyttöön toiminta perustuu)
- JBI, mittaa näytön vahvuutta
- Vaikutus- vaikuttavuus
- Merkitys- merkityksellisyys
- Näytön aste
Vaikuttavuus on hyvin moniulotteinen käsite. Vaikuttavuutta on se, missä määrin suunnitellut toimenpiteet toteutetaan. Hoidon rakenteiden ja prosessien yhteys hoidon kielteisiin ja myönteisiin tuloksiin osoittaa hoidon vaikuttavuutta.Vaikuttavuus on riippuvainen hoidon hyväksymisestä, hoidon tehosta ja hoitomyöntyvyydestä. Laki velvoittaa arvioimaan vaikuttavuutta. Riippuen näkökulmasta (esim.potilaan näkökulma, potilaan näkökulma, johtajanäkökulma), ilmiöön vaikuttavien tekijöiden painotus muuttuu. Vaikuttavuutta määritellään myös muutoksiksi/tuloksiksi, joita tuotetuilla palvelulla tai hoitomenetelmällä saadaan aikaan asiakkaissa (esim. potilaan paraneminen, muutos elämänlaadussa)
Vaikuttavuuden arviointiin voidaan käyttää useita informaatiolähteitä kuten kyselyjä, mittaristoja tilastotietoja ja indikaattoreita (esim.elinikä indikaattori). Arvioinnissa voidaan taas käyttää useita erilaisia metodeja ja analyysejä sekä monia eri näkökulmia.Vaikuttavuutta mitataan joko palvelujen/hoitomenetelmien ja vaikutusten tai käytettyjen resurssien ja vaikutusten avulla. Vaikuttavuuden arviointi on moninaista (ei helposti yksinkertaistettavissa, varsinkaan terveydenhuoltoalalla). Lähtökohtana asiakaslähtöisyys, asiakkaan subjektiiviset kokemukset!
Ensimmäiset vaikuttavuuden tutkimuksen päivtä ovat Kuopiossa 4-5.12.2018. Aiheina mm. vaikuttavuus hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä, vaikuttavuuden teoriat, vaikuttavuus sosiaali- ja terveyspalveluissa sekä niiden johtamisessa ja uudstamisessa.
Vaikutuksia arvioidaan joko prosessien tai lopputulosten tai molempien kautta. Lopputuloksen mittari on keskeinen terveydenhuollossa sekä terveydenhuollon arvioinnissa. Standartoidut terveyden mittarit tuottavat tietoa vaikuttavuuden arviointiin sekä kliiniseen käyttöön. Näistä esimerkkeinä 15D- elämänlaatumittari (Sintonen 2001) sekä EQ-5D- elämänlaatumittari (Rabin & Charro 2001).
Vaikuttavuus on harvoin määritelty suomalaisissa terveydenhuoltotutkimuksissa ja vaikuttavuuden arvioinnin mittarit ovat usein epämääräisiä.
Vaikuttavuuden arvioinnin vaatimuksista:
Milloin? Vaikuttavuus ehtii syntyä (toipuminen, paluu hyvään kuntoon, rajoitusten väheneminen…) -- Alku- ja loppumittaukset / aikaväli
- Vaikuttavat tekijät?: Useita vaikuttavia tekijöitä samanaikaisesti, vaikutus ei useinkaan johdu vain yhdestä tekijästä.
Mitä ja miten? Jokaisessa vaikuttavuutta käsittelevässä tutkimuksessa tulisi selvittää, mitä tutkija tarkoittaa vaikuttavuudella, kuinka sitä arvioidaan ja mitä mittareita käytetään.
Vaikuttavuus terveydenhuollossa, aikaansaatu lisäarvo potilaalle / potilaan hoidossa:
- Kliininen hyöty (teho ja vaikuttavuus)
- Taloudellinen hyöty (tehokkuus)
- Parempi käytettävyys (”sujuvuus”)
Mentimer- kysely: Miten tutkisit vaikuttavuutta sinua kiinnostavasta hoitotieteellisestä näkökulmasta/ omalla erikoisalallasi? Jokainen sai vastata kyselyyn, joka tuotti todella mielenkiinttoisia aiheita vaikuttavuuden tutkimiseksi (esim. johtamisen vaikuttavuus työhyvinvointiin tai työuupumukseen).
Heidi Siira esitteli väitöskirjatutkimustaan näyttöön perustuvan näönkuntoutuksen vaikuttavuudesta.
Tutkimusnäyttö kuntoutusohjauksesta puutteellista ja tarve tutkimukselle on ollut oleellinen.
Systemaattiset kirjallisuuskatsaukset tunnistavat, arvioivat ja tiivistävät kaikkien relevanttien yksittäisten tutkimusten tulokset. Hyvin toteutettuina antavat luotettavia arvioita toimenpiteiden vaikutuksista ja osoittavat tutkimusaukkoja. Tämä erityisesti kiinnostaa minua suuresti, sillä aion tehdä Pro graduni systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. RCT- tutkimukset katsotaan tarjoavan korkeinta mahdollista näyttöä ja pystyvän parhaiten osoittamaan näönkuntoutuksen vaikuttavuutta. Kohorttitutkimuksen avulla pystytään seuraamaan, ketkä sairastuvat.
Vaikuttavuustutkimuksen suunnittelussa huomioitavaa: Tutkimusasetelman valinta, kontrolli- ja vertailuryhmän käyttö, sokkouttaminen, otoskoko ja tilastollinen voima, keskeinen päämuuttuja.
Kävimme läpi myös Mira Rajalan väitöskirjatutkimusta puhelinohjauksen vaikuttavuudesta. Erittäin mielenkiintoista kuunnella miten tutkimus on tehty ja miten vaikuttavuustutkimus yleisesti etenee. Vaikuttavusstutkimusta tullaan tarvitsemaan paljon myös tulevaisuudessa.
Hyviä väitöskirjoja luettavaksi vaikuttavuustutkimuksesta:
- Silvennoinen-Nuora L (2010) Vaikuttavuuden arviointi hoitoketjussa. Väitöskirja. Tampereen yliopisto.
- Tervo-Heikkinen Tarja (2008) Hoitotyön vaikuttavuus erikoissairaanhoidossa. Väitöskirja. Kuopion yliopisto.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)