Aihe oli JÄLLEEN minulle kovin vieras, joten jouduin käsittelemään teorian hyvin perusteellisesti.
Yleisesti voidaan sanoa, että käsiteanalyysin avulla jäsennetään tutkimuksen kohteena olevaa käsitettä, pyritään ymmärtämään siihen liitettyjä merkityksiä sekä selkeytetään sen suhdetta lähikäsitteeseen. Käsiteanalyysin kautta saavutetun tiedon avulla on mahdollista ymmärtää tarkastelun kohteena olevan käsitteen sisällön lisäksi myös käsitteen kuvaamaa kohdeilmiötä.
Tieteessä on tarve käsitteille, joiden avulla kyetään tarkasti ilmentämään tieteellisen kiinnostuksen kohdeilmiö. Käsitteen määrittelyllä rajataan määritelmä, täsmennetään käsitettä, annetaan käsitteelle merkitys, luodaan normi käsitteen käytölle sekä sidotaan yhteen käsite ja sen merkitys. Käsitteet ovat tutkijan työkaluja, sillä kaikki tutkimukset edellyttävät jonkinasteista käsitteiden määrittelyä ja analysointia. Mitä paremmin tutkija ymmärtää käsitteisiin liitettäviä merkityksiä, sitä paremmin hän pystyy rajaamaan ongelmakenttää sekä perustelemaan valintoja.
Käsiteanalyysi on käsitteiden sisällyksen ja alan selvittämistä sekä käsitteiden keskinäisten suhteiden tutkimista. Käsiteanalyysissä analysoidaan käsitteitä ja käsitejärjestelmiä. Se on menetelmä, jonka avulla selvitetään käsitteiden sisältöjä sekä niiden välisiä suhteita ja selvitteään asioiden ja esineiden välistä yhteyttä.
Käsitteiden analysointi on osana empiiristä tutkimusta. Siinä on tyypillistä itsenäinen tutkimusote, jonka avulla voidaan kehittää tieteen käsitteistöä, malleja ja teorioita. Käsiteanalyysin voi tehdä monella eri tapaa, jolloin kuitenkin käsitteistön kehittäminen on niin liiketaloustieteen, kasvatustieteen ja hoitotieteen yhteinen tavoite. Tavoitteina voidaan pitää myös yhdenmukaisen määrittelyn tai ymmärryksen löytämistä, käsitteeseen liitettyjen erilaisten merkitysten esille tuomista, operationaalista käsitteen määrittelyä, jolloin jäsennetään, täsmennetään ja täydennetään jo olemassa olevaa tietoa. On tärkeä ymmärtää, miten käsite eroaa arkikielessä ja tieteen parissa käytetystä kielestä.
Hoitotieteessä käytettyjä käsiteanalyysimenetelmiä ovat mm. John Wilsonin käsiteanalyysimalli, jota sovelletaan useilla eri tavoilla. Hoitotieteessä on käytetty paljon myös Walkerin ja Avantin (1988) käsiteanalyysimenetelmää.
Walkerin & Avantin (1988) käsiteanalyysimallin vaiheet:
1. Käsitteen valinta 2. Käsiteanalyysin tavoitteiden asettaminen 3. Käsitteen käyttötapojen ja –alueiden tunnistaminen 4. Käsitteen ominaispiirteiden tunnistaminen ja nimeäminen 5. Malliesimerkin laatiminen 6. Lähikäsitteiden tarkastelu 7. Ennakkoehtojen ja seurausten tunnistaminen ja kuvaaminen 8. Empiiristen tarkoitteiden määrittäminen
Seuraavassa käyn läpi koko käsiteanalyysimallin vaiheet tarkemmin. Kävimme läpi Kivelän työn kautta, miten hän oli suorittanut analyysin eri vaiheet.
Käsitteen valinta edellyttää harkintaa ja valinnalle tulee olla tarkoituksenmukainen perustelu. Valinnassa on tärkeää huomioida, että aihe kiinnostaa henkilökohtaisesti ja sopii yhteen tutkijan kompetenssin kanssa. Käsiteet on oltava relevantti muun tutkimusosan kanssa sekä riittävän tunnettu, olematta kuitenkaan liian laaja-alainen. Käsitteen valinnassa on hyvä pohtia mm. käytetäänkö käsitettä muilla tieteenaloilla, mikä on käsitteen alkuperä ja käyttävätkö oman alani tutkijat käsitettä keskenään erilaisissa merkityksissä?
Seuraavaksi tuodaan esille perustellusti analyysin laatimisen tarkoitus sekä tavoitteet. Tavoitteiden avulla lukija pystyy hahmottamaan analyysiopullista käyttötarkoitusta. Tarkoituksena on laajentaa tutkimukseen pohjautuvaa tietoperustaa sekä rajata ilmiötä. Näin käsitettä terveydenhuollossa selvenee ja lisää ymmärrystä tutkittavasta ilmiöstä.
Käyttötapojen ja –alueiden tunnistamisessa kartoitetaan laajasti erilaisia esimerkkejä käsitteen käytöstä. Tällöin tietoa etsitään laajasti, jotta saataisiin kattava kokonaiskuva käsitteestä sekä sen käytöstä. Tämä edellyttää tutkijalta laajaa kirjallisuuskatsausta sekä erilaisiin lähteisiin perehtymistä. Lähdeaineistosta etsitään tietoa käsitteeseen liitettävistä erilaisista ominaisuuksista.
Seuraavaksi tehtävänä on tunnistaa ja nimetä ominaispiirteitä. Tutkija perehtyy kirjallisuuteen lukemalla läpi kaikki käsitteen esiintymät, jolloin nousee esiin ominaispiirteitä, jotka toistuvat yhä uudelleen (vrt. saturaatio). Ominaispiirteiden nimeäminen auttaa erottamaan käsitteen lähikäsitteistä ja tutkija tehtävänä on rajata jatkoanalyysin laajuus.
Malliesimerkin laatimisessa voidaan aloittaa hahmottelemaan käsitettä ja sen käyttöä kuvaavaa esimerkkiä käsitteeseen liitettyjen ominaispiirteiden avulla. Käytännössä siis kuvaillaan esimerkkitapaus, jossa käsite toteutuu ja kaikki ominaispiirteet esiintyvät selvästi. Lähikäsittettä tulee vertailla, jolloin malliesimerkissä ei saa esiintyä päällekkäisyyksiä tai ristiriitaisuuksia.
Lähikäsitteiden tarkastelussa etsitään raja-, lähi- ja vastakkaistapauksia. Näin pyritään vahvistamaan käsitteen rajaamista.
Ennakkoehtojen tunnistamisessa elvitetään tapahtumat, jotka on esiinnyttävä ennen kuin käsite voi toteutua. Kuitenkaan eri seikat eivät voi olla samanaikaisesti ennakkoehtoja sekä ominaispiirteitä. Ennakkoehtojen tunnistaminen auttaa tutkijaa tiedostamaan käsitteen taustaoletuksia. Seurausten tunnistamisessa selvitetään käsitteen esiintymisen vaikutuksesta johtuvia tai sen tuloksena syntyneitä seurauksia. Se auttaa ilmaisemaan mitä tapahtuu käsitteen seurauksesta ja helpottaa rajaamaan käsitteen käyttötarkoitusta.
Empiiristen tarkoitteiden määrittämisessä selvitetään konkreettiset ilmiöitä, jotka todistavat tai selvästi osoittavat tutkittavan käsitteen esiintymisen. Eli määritellään miten ilmiö tunnistetaan käytännössä ja mitkä ovat käsitteen erilaiset ilmentymät? Käytännössä se on abstraktien käsitteiden mittaamista, jolloin analyysissä voidaan päätyä käsitteen määritelmään, ominaispiirteiden listaukseen esittämään millä tavalla käsitettä voidaan mitata.
Seuraavassa kuvassa ilmeni mielestäni hyvin esimerkki käsitteellisestä mallista:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti