Miten arvioin laadullisen tutkimuksen luotettavuutta?

Laadullisen tutkimuksen luotettavuus/ Helvi Kyngäs

Termejä reliabiliteetti ja validiteetti on käytetty aikoinaan samalla tapaa niin määrällisessä kuin laadullisessakin tutkimuksessa. Aikojen saatossa syntynyt keskustelua, että niitä ei voi käyttää samassa tutkimuksessa sillä niiden filosofiset lähtökohdat ovat ihan erilaiset. Uskottavuus, siirrettävyys, luotettavuus, vahvistettavuus ja autenttisuus (Lincoln & Cuba (1985) malli) ovat osa-alueet joita käytetään laadullisen tutkimuksen arvioinnin kriteereinä. 

Kaikissa kriteereissä tulee esille, että laadullisessa tutkimuksessa on aina subjektiivinen näkökulma. Tutkija on se kuka tekee päätökset ja valinnat, subjektiivisesta läsnäolosta ei niin sanotusti voi päästä eroon. Laadullisessa tutkimuksessa on aina läsnä sosiaalinen toivottavuus ( tutkittavat puhuvat niin kuin "heidän oletetaan puhuvan"). Tutkimukseen osallistujat ovat aina yksilöitä, jotka jakavat oman osan yksityiselämästää, tutkijana näitä on aina syytä kunnioittaa, sillä vaikuttaa olennaisesti luotettavuuteen.

Kun arvoidaan laadullisen tutkimuksen luotettavuutta, arvioidaan sitä miten hyvin tulokset tukevat todellisuutta (eli raakadataa) ja miten toisaalta tutkijan löydökset perustuvat tutkimuksen designiin. 

Kun aloitat tekemään laadullista tutkimusta on erityisen tärkeää perehtyä koko tutkimusprosessiin. Luotettavuuden arviointikriteerit ovat samat lähes kaikissa laadullisissa tutkimuksissa, oli lähestymistapa mikä tahansa.


Uskottavuuden arviointia:
1. Tutkimuksen lähtökohta- kokemukset, esiymmärrys (kirjoita auki!), kirjallisuuskatsauksen auki kirjoittaminen, tutkimustehtävän ja tiedonantajien välinen suhteen määrittely
2. Otoskoko, saturaation saavuttaminen, tutkittavan joukon homogeenisyys.
3. Ennen aineiston keruuta, tutkimuksen uskottavuutta voi lisätä tutustumalla tutkittavien maailmaan- tämä ajatuksen takana on, että tutkittavat oppivat tuntemaan tutkijan ja kertovat asioita enemmän. Mutta tähän on myös päinvastainen näkökulma. Riski tiedostettava.
4. Tutkijan hierarkinen asema, tutkijan suhde tutkittaviin. Asetelman punnitseminen.
5. Sosiaalinen toivottavuuden arviointi- miten vaikuttaa tutkimustuloksiin?
6. Avoin aineiston keruu- voiko uskottavuus harhoja syntyä? Ohjaako tutkija tutkittavien vastaamista?
7. Miten hyvin haastatteluteemat toimivat ja millainen ymmärrys siitä jää. 
8. Haastattelukysymysten kehittäminen ryhmässä, pilotointi.
9. Analyysin valittu selkeä analyysiyksikkö, joka sopii omaan aineistoon. Arvoidaan miten hyvin tulos kattaa sen aineiston, joka on olemassa -> saturaatio!
10. Mikä aineistossa on relevanttia ja mikä irrelevanttia? Tutkittavalle omista asioista kertominen on aina relevanttia, mutta onko se tutkimukseen relevanttia?
11. Raportointi: Tutkittavat tulisi identifioida esim. tunnistetiedolla. Miten sopivana pidät tutkimuksen osallistujia-> läpinäkyvyys!

Siirrettävyyden arviointia:
Miten tutkimustulokset voidaan siirtää tutkimuskontekstiin? Voiko tuloksia käyttää laajemmin esimerkiksi toisessa kontekstissa?
Oleellista miettiä, onko minulla tutkijana tarkoituksena siirtää tutkimuksen tulokset, konteksti ja aihe! Jos tavoitellaan siirrettävyyttä on oleellista miettiä toisen kontekstin otanta samanlaista. Sisäänottokriteereillä voidaan valita tutkimuksen osallistujat, jolloin osallistujien taustat on mahdollista selvittää. Siirrettävyys ei ole laadullisen tutkimuksen päätavoite!
Se joka haluaa käyttää tutkimustulosta on vastuussa sen tutkimustuloksen käyttämisestä toisessa kontekstissa.

Luotettavuuden arviointia:
Jos avoin lähtökohdat tutkimukselle, on se säilytettävä läpi koko tutkimusprosessin. Valitun polun täytyy integroida koko tutkimusprosessi yhteen. Luotettavuus koskee koko tutkimusprosessia. 
Face- validiteetti tarkoittaa sitä, että tutkija antaa analyysituloksen jonkin ryhmän arvioitavaksi (mutta: raakadatasta tulisi päästä eroon ja pyrkiä ajattelemaan teoreettisesti itse).

Vahvistettavuuden arviointia:
Mikä yhteys oman datan ja tutkimustuloksen välillä on? Peilataan omaa aineistoa, jolloin voidaan pohtia onko siinä tutkijasta johtuvia virheitä.
Haasteena se, että lukijan tulisi pystyä seuraamaan analyysin polkua. Tämä vaikeaa kirjoittaa auki raporttiin, sillä se on tutkijan pään sisällä kulkenut prosessi. Apuna on hyvä käyttää muistiinpanoja, päiväkirjoja tms.

Autenttisuuden arviointia:
Miten voidaan osoittaa  anayysin tuloksen ja oman datan välinen yhteys? Autenttiset lainaukset ovat keino tämän toteuttamiseen. 

Päälimmäisenä luennolta jäi mieleen:
Tärkeää on se, että tutkija löytää parhaat mahdolliset asiantuntijat/ materiaalit tms. omaan tutkimukseen. Tutkijan tulee käyttää harkinnanvaraista otosta, ketkä ovat ne parhaat tiedonantajat, määrittely omilla kriteereillä.
Saturaation saavuttaminen tärkeää, osoittaa aineston määrän luotettavuuden. Koko aineistoa ei tarvitse kerätä kerralla, pieni analyysi jo muutaman haastattelun jälkeen voi auttaa selkeyttämään tutkimuksen etenemistä. Ainestoyksikön kriittinen valinta on tärkeää. Hyvin arkipäiväiset ilmaisut analyysitekstissä voivat olla merkki tutkimuksen saturaation epäonnistumisesta. 
Hyvien kuvoiden ja taulukoiden käyttäminen suositeltavaa laadullisen tutkimuksen raportoinnissa. Pysy uskollinen kriteereille, jotka olet valinnut, läpi koko tutkimusprosessin.


Tutkimus ei ole huono, vaikka oletkin kriittinen sitä kohtaan! Luota itseesi!