Määrällisen tutkimuksen luotettavuuden arviointi

Määrällisen tutkimuksen luotettavuuden arviointi / Mervi Hakala

Aloitimme luennon porinatuokiolla, jossa keskustelimme ryhmässä mitä tiesimme ennakkoon määrällisen tutkimuksen luotettavuudesta. Määrällinen tutkimus vastaa kysymyksiin mikä, missä, kuinka usein, paljonko? Tutkittavan ja tutkijan suhde on etäinen sekä aneiston keruu on luotettavaa ja struktoitua. Otoskoko on usein numeerisesti suuri, jotta on tarpeeksi edustava. Tutkimuskohde kuvataan numeerisen tiedon pohjalta.

Määrällisessä tutkimuksessa, niinkuin aina, tulee tutkimus suunnitella etukäteen tarkasti. Tutkittavaa asiaa koitetaan selittää ja ennustaa sekä löytää syitä siihen. Useimmin määrällisessä tutkimuksessa kehitetään mittari, joka tulee testata etukäteen. Mitattavan asian satunnaistaminen ja otos ovat tärkeässä roolissa, jolloin niiden edustavuus ja koko on oltava oikeat ja riittävät. Kaikki tieto mitä kerätään on määrällistä numerotietoa, jota käsitellään tilastollisin menetelmin (esim. SPSS).

Määrällisen tutkimuksen vaiheet ovat:
1. Tutkimusaiheen valinta
2. Tutkimusaiheesta tehty kirjallisuuskatsaus ja aiheeseen perehtyminen
3. Tutkimusongelmien ja hypoteesien asettaminen (mieti tarkkaan onko tutkimusongelma mitattavissa määrällisesti!)
4. Otantamenetelmät
5. Tutkimusaineiston keruu ja kyselylomakkeen laatiminen
6. Aineiston analyysi, sisältää kaksi vaihetta: analyyttisen ja kuvailevan

Mittarin reliabiliteetti / reliabiliteetin lajit:
1. Ensimmäisenä reliabiliteetin lajina pidetään pysyvyyttä: sama tulos eri mittauskerroilla, toistuvissa mittauksissa tuloksen pysyvyys
2. Sisäinen johdonmukaisuus: kuvaa mittarin eri osioiden kykyä mitata samaa asiaa. Useimmiten arvoidaan käyttämällä Cronbachin alfa- kerrointa
3. Vastaavuus: eri mittaustulosten samanlaisuuden aste (useamman tutkijan käyttäessä mittara samaan aikaan)

Reliabiliteettia vahvistaa mittarin esitestaus, hyvät vastausohjeet, selkeä mittari ja mittaajien koulutus, tutkimusjärjestelyjen ennalla pitäminen mittauksen ajan sekä tutkimuskohteesta ja ympäristöstä johtuvien virhetekijöiden minimoimista.Mittaamiseen liittyvinä virhelähteinä pidetään tilannetekijöitä, kaavamaisia vastauksia, muuttuvia henkilökohtaisia tekijöitä, mittaamistilanteen muuttumista sekä mittarin selkeyttä.

Mittarin validiteetti/ validiteetti lajit:
1. Face- validiteetti: näyttääkö mittarin mittaavan tutkittavaa ilmiötä?
2. Sisältövaliditeetti: edustavatko mittarin kysymyksen riittävän laajasti tutkittavan käsitteen (käsitteiden operatinalisointi!!) Tärkeä huomoida puuttuko mittarin sisällöstä jotain olennaista! Sisältövaliditeettia voi vahvistaa esim. huolellisella kirjallisuuteen perehtymisellä tai asiantuntijapaneelilla.
3. Rakennevaliditeetti: käsitevaliditeetti/ teoreettinen validiteetti.
4. Kriteerivaliditeetti: verrataan mittarilla saatua arvoa johonkin kriteeriin, jonka tiedetään myös mittaavan tutkittavaa ominaisuutta.

Tulosten arvioinnissa on tärkeää tarkastella tutkimuksen luotetavuutta suhteessa tuloksiin. Tärkeää on ottaa huomioon sisäinen validiteetti ja huomioida, että tulokset johtuvat vain tutkimusasetelmasta eivätkä sekoittavista tekijöistä. Ulkoista validiteettia tarkastellessa tulee miettiä tutkimustulosten yleistettävyyttä ja siihen liittyy keskeisesti toistettavuus sekä edustettavuus.

Tutkijana on otettava kantaa siihen miten voit vaikuttaa ulkoiseen validiteettiin ja mikä sitä mahdollisesti heikentää? Ota huomioon arvioinnissa myös kato ja vastausprosentti. Pystyykö tutkimuksen yleistämään? Mervi Hakala kertoi lopuksi omasta väitöskirjatutkimuksestaan missä hän toteutti määrällistä tutkimusta, tätä oli mielenkiintoista kuunnella. Esimerkkitutkimuksen avulla mielestäni on helpompi ymmärtää koko kokonaisuutta.