Pro Gradu artikkelina- keväällä valmis?

Pro Gradu artikkelina/ Maria Kääriäinen

Viimeistä luentoa odotin kovasti, sillä tämäkin aihe on itselle erittäin ajankohtainen. Artikkelin teko graduna on nykypäivänä yleisempää englannin kielellä jo senkin takia, että suomalaisia alan lehtiä on vähän.

Artikkeligradun kautta voi lisätä omaa oppimista ja tehdä itseään näkyväksi. Artikkelimuotoisen gradun kanssa on laadunarviointi erityisen tärkeää. Tieteellinen lukutaito, erityisesti englanninkielellä kehittyy. Tämän olen huomannut jo kandia tehdessä, jonka sain valmiiksi englanninkielisenä. Tänä päivänä myös meidän tiedekuntamme julkaisee yli puolet graduista artikkeleina.

Kääriäinen kertoi itse aloittavansa kirjoittamisen menetelmä- osiosta. Eli jokaiselle on oma tapa aloittaa artikkelin kirjoittaminen. Menetelmä- osion jälkeen Kääriäinen siirtyy tuloksiin, jonka jälkeen hän vasta siirtyy viitekehykseen. Tämä oli minulle uusi ajatus, että suorittamistapoja on erilaisia. Ajattelinkin kokeilla tätä.

Olinkin jo aikasemmin kuullut ystävältäni, joka julkaisi gradunsa artikkelina, että prosessi jatkuu vielä arvioinnin jälkeenkin. Artikkeligradussa julkaiseva lehti antaa palautetta, jotka pitää luonnollisesti korjata ja lähettää takaisin lehteen. Tämän jälkeen artikkeli kiertää vielä muutaman mutkan ennen kuin se on mahdollisesti julkaisukelpoinen.

Tärkeää on pyytää apua muilta lukijoilta. Ulkopuolisen ihmisen pitäisi ymmärtää teksti, joten kannattaa käyttää saatu palaute hyväksi ja oppia siitä. Itse olen ainakin oppinut jo nyt, että kysyn aina jos siltä tuntuu. Ja vaikka välillä palaute voi tuntua kriittiseltä ja tylyltä, yritän mahdollisimman hyvin ottaa kaikki neuvot ja vinkit vastaan. Siitä voi vain oppia!!

Itse teen artikkeligraduja kainsainväliseen lehteen. Tein kandin työn jo englanniksi, joten gradun tekeminen kansainväliseen muotoon oli itselleen varma valinta ja samalla iso haaste. Mitä enemmän käsittelen työtäni englanniksi, sen syvemmälle pääsen niin kieleen kuin myös tutkimukseen.

Ei saa lannistua työn vaativuudesta huolimatta, lopussa kiitos seisoo!! Kevättä kohti siis :) 

Rekisteritutkimus, uusi aluevaltaus?

Sosiaali- ja terveystieteiden rekisteritutkimus/ Tiina Ristikari, THL.

Rekisterissä tiedot ovat yksilötasolla tallennettuna, kun taas tilastoissa tiedot ovat aggregoidulla tasolla. Suomessa ainutlaatuisin rekisteri on lastensuojelurekisteri, mikä päivittyy jatkuvasti.

Rekistereiden arvoa ei ymmärretä vielä kansainvälisesti verrattuna Suomeen, jossa rekistereitä on alettu kerätä jo 60- luvulta lähtien. Tämä viittaa selvästi Suomen haluun ja kykyyn kehittää terveydenhuoltoa. Esimerkiksi sairaalat saavat rahoitukset rekistereihin kerättyen tietojen perusteella.

Pohdimme kollegani kanssa rekistereihin kuulumista. Itse varsinkin ( esimerkiksi sairaushistorian myötä) kuulun varmasti moneen rekisteriin mitä en osaa edes ajatella. En ollut ajatellut koskaan tarkemmin, että kaikki tiedot terveydenhuollossa rekisteröidään, jotta saadaan tilastotietoa esimerkiksi keskenmenoista ja syöpösairauksien määrästä. Tavallaan jopa itsestään selvä asia, mitä ei ole tullut ajateltua syvemmin.

Minusta tämä luento oli erittäin mieltä avartava. En ollut ajatellut rekistereitä näin syvällisesti koskaan enkä myöskään tiennyt, että rekistereitä käytetään hyvin vähän muualla maailmassa verrattuna Suomeen. Suomessa onkin lukuisia rekisterinpitäjiä, kuten Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Kela sekä  useita  korkeatasoisia  rekistereitä,  joihin kerätään henkilötason tietoja tilastointia sekä hallinnollisia tarkoituksia varten. Eli siis, kun rekisteritietoja käytetään joko yhtenä tai ainoana tieteellisen tutkimuksen aineistona, puhutaan rekisteritutkimuksesta.  Suomalaisten  rekisteritietojen kattavuus ja laatu onkin todettu hyväksi, joka on yksi tärkeimpiä edellytyksiä  rekisteritietojen tutkimuskäytölle.

Rekisteritutkimuksia säätelee niin julkisuuslaki kuin henkilötietolaki. Jos tarvitsen tutkimuksessani luvan rekisterin käyttöön, täytyy olla esimerkiksi perusteltu tutkimussuunnitelma tehtynä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta voi hakea valtakunnallisen rekisteritutkimusluvan silloin,  kun hakemus koskee esimerkiksi kuntayhtymän potilasasiakirjatietoja tai sosiaalihuollon asiakasasiakirjatietoja. Rekisteritutkimusluvan voi myöntää esimerkiksi sairaanhoitopiiri myös erikseen, mutta tutkimusluvan yksityisen sektorin toimijan potilasasiakirjatietojen ja sosiaalihuollon asiakastietojen käyttöön myöntää aina THL.  Jos valtakunnalliselle rekisteritutkimukselle on THL:n lupa, niin PPSHP:ssä tietojen luovu. Esimerkiksi jos tutkittaviin ollaan yhteydessä, rekisteritietojen käyttämiseen ja niiden mahdolliseen yhdistämiseen muihin tutkimuksessa käytettäviin lähteisiin tulee pyytää tutkittavien tietoinen suostumus. Tämä onkin mielestäni päivänselvä protokolla.

Rekisteritutkimuksen ominaispiirteisiin liittyy mm. parempi edustavuus kuin kyselyissä. Rekistereissä on kansallisella tasolla hyvä maantieteellinen kattavuus, jolloin tiedot ovat yhdistettävissä muihin alueellisiin tietoihin, sekä biopankkien näytteisiin. Rekisteritutkimukset kuvaavat palveluiden käyttöä ja etuuksien saantia, ne eivät kerro suoraan koetusta hyvinvoinnista.

Rekisterien käyttö tarjoaa monipuolisia mahdollisuuksia esimerkiksi hoitokäytäntöjen vaikuttavuuden ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän tutkimukseen. 

Systemaattinen kirjalisuuskatsaus- lähelä graduani, lähellä sydäntä!

Systemaattinen kirjalisuuskatsaus/ Pirjo Kaakinen

Tunnin aluksi pohdimme, miten ja miksi käyttäisit systemaattisia katsauksia asiantuntijana, opettajana tai esimiehenä? Systemaattista kirjallisuuskatsausta voidaan käyttää esimerkiksi jonkin asian systemaattiseen selvittämiseen sekä jo olemassa olevan tiedon tiivistämiseen tai esimerkiksi viitekehyksen luomiseen.

Aihe on minulle todella ajankohtainen, sillä teen tällä hetkellä graduani systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Nykyään tutkimustietoa tulee niin paljon monesta eri suunnasta, jolloin katsuksien hyödyntäminen on tehokasta. Systemaattisen katsauksien määrä on lisääntynyt paljon viime vuosien aikana, minkä huomasin katsauksia etsiessäni gradua varten. Tiede siis kehittyy jatkuvasti. Nykyään voidaan jopa ajatella, että tutkimustyypistä riippumatta tulisi aina tehdä systemaattinen kirjallisuuskatsaus oman tiedon rakentumiseksi työn pohjalle.

Katsaus etenee tyypillisesti aina prosessimaisesti, sen vaiheet ovat eroteltavissa sekä se suorittaminen on läpinäkyvää. Katsaus perustuu tyypillisesti tutkimusssuunnitelmaan, jossa suoritetaan ns. scoping search. Katsauksen tekemisellä pyritään vähentämään systemaattista harhaa.

Tutkimuksen teko alkaa tutkimuskysymyksen ja tutkimusken tarkoituksen hahmottamisella, jotta itselle selviää mahdollsimman selkeästi mitä on tutkimassa. Tämän jälkeen valitaan hakusanat, tietokannat ja tehdään alustaa hakua (muista guidline!). Se tuottaa päätelmän siihen, mitä tietokantoja kannattaa jatkossa käyttää. On tärkeää huomioida se, onko aiheesta tehty aikasemmin katsausta.
Picon tekeminen on myös minulle tuttu. Se on väline, joka raamittaa koko hakuprosessin ja auttaa hahmottaa sisään- ja ulosottokriteereitä  Aikaisemmat opinnot teidonhakumenetelmistä ja tietokantojen käyttämisestä tukevat tämän hetkistä tiedonhakuprosessiani hyvin. Hakuprosessi pitää kuvata erityisen tarkasti, jotta tutkimus on toistettavissa. Muista myös lopuksi manuaalihaku.

Kriittisyys pitää säilyttää vahvasti mukana läpi tutkimusprosessin, lehdet ovat eritasoisia ja lehtien sisällä saattaa ilmetä isojakin laadullisia eroja. PRISMAN liittäminen tutkimukseen mukaan!

Laadunarviointikriteerit saapuvat mukaan prosessin loppupuolella ( esim JBL tai CDR). Mukaan valitaan siis metodologisesti parhaimmat artikkelit. Valitut artikkelit taulukoidaan itselle sopivimmalla tavalla sekä nykyään lehdet vaativatkin, että laadunarviointipisteet tulisi laittaa taulukkoon myös esille. Taulukosta on "helppo" muodostaa synteesi kaikista tutkimuksista. Synteesin muodostaminen tiiviistii ja ytimekkäästi käyttäen apuna taulukkoa. Tässäkin tapauksessa, eettisyyden ja luotettavuuden pohdinta on tärkeää prosessin jokaisessa vaiheessa. Näitä asioita tulee nimenomaan pohtia tutkimuksen luotettavuus/eettisyys- osiossa.

Luennon aikana pohdin paljon omaa systemaattista kirjallisuuskatsaustani. Ensimakuun pääsinkin jo sen työstämiseen kandia tehdessäni, mutta koen sen olleen ensimmäinen "harjoitustyö". Nyt tehdessäni systemaattista kirjallisuuskatsausta kirjalisuuskatsauksista olen päässyt paljon syvemmälle työn sisälle. Apunani on onneksi ollut toinen kokenut tutkija, joka on ollut isona mentorina matkan varrella. Tällä hetkellä olemme suorittaneet tiedon haun, sekä screenauksen. Kohta on valitut artikkelit kasassa ja pääsen suorittamaan analyysiä. Vaativa, mutta varmasti keväällä palkitseva työ.

Meta- analyysi, mitä se oikein olikaan?

Meta- analyysi/ Niko Männikkö

Mitä tiedän meta- analyysistä ennestään?

Yksinkertaistettuna se on tutkimusten yhdistämistä. Yhdistämisen lopputuloksena saadaan aikaiseksi tutkimus, jonka aineistona käytetään useita samaa aihetta käsitteleviä samoin menetelmin aikaisemmin tehtyjä tutkimuksia. Se on tilastollinen menetelmä, jonka avulla pyritään johtamaan kvantitatiivisia päätelmiä yhdistelemällä systemaattisesti aikaisempia yksittäisiä tutkimuksia.

Männikkö kertoi, että yksittäiset tutkimukset eivät anna välttämättä riittävästi näyttöä, jolloin yleisperiaatteena voidaan todeta, että jos useampi hyvin toteutettu, satunnaistettu tutkimus antaa samansuuntaista näyttöä eikä ristiriitaisia tuloksia juuri ole, on näyttö erittäin vahva.

Kirjallisuuskatsauksen tyyppeinä pidetään kuvailevaa kirjallisuuskatsausta, systemaattista kirjallisuuskatsausta ja meta- analyysiä. Aihe oli mielestäni erittäin mielenkiintoinen, sillä teen parhaillaan gradua artikkelina. Systemaattinen kirjallisuuskatsaus ja siitä seuraava meta-analyysi on ollut paljon ajatuksissani viime aikoina. Systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa seulotaan (systemaattisesti) tulosten kannalta tarkoituksenmukaisia tutkimuksia. 

Itse meta- analyysi rakentuu systemaattisen katsauksen päälle. Siinä tehdään päätelmiä yhdistämällä systemaattisesti yksittäisiä tutkimuksia, joissa käytetyt menetelmät ja tulosmuuttujat ovat riittävän yhtenevät. Mistä sitten systemaattisia kirjallisuuskatsauksia voidaan etsiä? Tämä on minulle tuttu sillä, suoritimme juuri tiedonhaun graduni parissa. Yleisemmin käytetyt tietokannat ovat Cochrane Database of Systematic Reviews, PubMed ja CINAHL. 

Männikkö kävin hyvin tarkasti ja yksityiskohtaisesti läpi meta- analyysin suorittamista ja siihen liityviä vaiheita käyttäen esimerkkinä omaa väitöskirjaansa. Esitys avasi minulle paljon enemmän meta-analyysin suorittamisesta kuin mitä ennestään tiesin. Monivaiheinen prosessi, joka vaatii mtös esimerkiksi SPSS- ohjelman käyttämistä. 

Sisällön analyysi: induktiivista vai deduktiivista?

Inductive and deductive approach to qualitative content analysis/ Helvi Kyngäs

Professori Kynkään esitys oli äärimmäisen mielenkiintoinen. Suurin osa luennon ajasta meni siihen, että keskityin kuuntelemaan mistä hän puhui. Tämä antoi minulle paljon inspiraatiota jatkoon!

Sisällön analyysin avulla pyritään kattavana ja systemaattiseen ja kuvaukseen aineistoon liittyvistä sisällöistä. Käyttämällä sisällön analyysia voidaan tutkia kielellistä aineistoa, jossa tutkija pyrkii erilaisten sisällöllisten luokittelujen avulla analysoimaan tutkittavaan ilmiöön liittyviä rakenteita ja sisältöjä.Sisällön analyysi voidaan toteuttaa laadullisen tai määrällisen tutkimusotteen mukaisesti. Tutkimusongelma ja teoreettinen viitekehys muodostavat lähtökohdat sisältöluokkien valinnalle sekä määrittelylle.

Kvalitatiivista tietoa voidaan analysoida monella eri tapaa, joista sisällön analyysi on se yleisin keino omaten pitkän historian. Sisällön analyysi tutkimusmenetelmänä on järjestelmällinen ja objektiivinen keino jolla voi kuvata sekä mitata erilaisia ilmiöitä. Sitä käytetään niin tutkimus- kuin analyysimetodina. Sisällön analyysi on metodi, jolla voidaan analysoida järjestelmällisesti sekä objektiivisesti. Sen avulla voidaan muodostaa esimerkiksi kategorioita, taulukkoja tai käsitteellisiä rakenteita. Sisällön analyysin avulla on tarkoitus kuvailla ihmisten kokemuksia ja näkemyksiä sekä sen avulla voidaan rakentaa mallia, käsitteellistä karttaa, luokkia, malleja tai käsitteellisiä karttoja. 

Induktiivinen ja deduktiivinen lähestymistapa:

Miten määrität induktiivisen ja deduktiiviset lähestymistavat?
Milloin kutsut sitä induktiiviseksi tai deduktiiviseksi?

Ennen kuin valitset teetkö induktiivisen tai deduktiivisen analyysin on syytä selkeyttää itselleen tutkimusidea, tarkoitus ja tutkimuskysymykset sekä tiedonkeruu menetelmät.

Induktiivista lähestymismenetelmää käytetään kun ilmiöstä ei ole julkaistu aiempia tutkimuksia tai kun  ilmiön tutkiminen on ollut aikaseimmin hajanaista. Deduktiivista lähestysmismenetelmää taas käytetään silloin kun tutkitaan jo olemassa olevaa tietoa uudessa ympäristössä (esimerkiksi testausluokat, käsitteet, mallit tai hypoteesit).

Sisällön analyysissä tiedon keruu tapahtuu käyttämällä esimerkiksi haastatteluja, havaintoja, päiväkirjoja, asiakirjoja tai kirjallisuutta. Sisältöanalyysissa ideana on uudestaan järjestellä ja tiivistää tietoa sekä muodostaa käsitteitä jotka kuvaavat jotakin. 

Riippuen tutkimuskysymyksistä, induktiivista ja deduktiivista sisällönanalyysi' käytetään eri tavoin. Induktiivisessa analyysissä edetään aineiston ehdoilla kun taas deduktiivisessa analyysissä aikaisemman tiedon perusteella tehdään analyysirunko, johon etsitään sisällöllisesti sopivia asioita aineistosta. Sisällönanalyysin tulos voidaan kvantifioida. Kvantifikointissa lasketaan, kuinka monta kertaa käsitteen sisältämä asia ilmenee aineistossa tai kuinka moni tutkittava ilmaisee kyseisen asian. Lopuksi se kumpi menettelytapa valitaan, riippuu kvantifioinnin tarkoituksesta. Induktiivisen sisällönanalyysissa lopputuloksena syntyy käsitteitä. Käsitteen rakentuminen näkyy analyysiprosessin tuloksena raportissa.

Mikä on oikea määrä suoria lainauksia analyysissa? Kun kirjoitat omaa raporttia, jossa on enemmän suoria lainauksia kuin omaa tekstiä, on syytä miettiä onko analyysi tehty oikein. Loppu raportti on laadullisessa tutkimuksessa loppujen lopuksi ihan samanlainen kuin määrällisessä tutkimuksessa. Jos molemmat samassa, käsitteet avataan ensin raportissa.

Sisällön anayysin suurimpana hyötynä pidetään aineistolähtöisyyttä eli sensitiivisyyttä. Molempia sisällön analyysin muotoja tarvitaan, kuten myös määrällisiä ja laadulisia tutkimuksia, sillä kumpikaan ei ole toista arvokkaampi.

Miten arvioin laadullisen tutkimuksen luotettavuutta?

Laadullisen tutkimuksen luotettavuus/ Helvi Kyngäs

Termejä reliabiliteetti ja validiteetti on käytetty aikoinaan samalla tapaa niin määrällisessä kuin laadullisessakin tutkimuksessa. Aikojen saatossa syntynyt keskustelua, että niitä ei voi käyttää samassa tutkimuksessa sillä niiden filosofiset lähtökohdat ovat ihan erilaiset. Uskottavuus, siirrettävyys, luotettavuus, vahvistettavuus ja autenttisuus (Lincoln & Cuba (1985) malli) ovat osa-alueet joita käytetään laadullisen tutkimuksen arvioinnin kriteereinä. 

Kaikissa kriteereissä tulee esille, että laadullisessa tutkimuksessa on aina subjektiivinen näkökulma. Tutkija on se kuka tekee päätökset ja valinnat, subjektiivisesta läsnäolosta ei niin sanotusti voi päästä eroon. Laadullisessa tutkimuksessa on aina läsnä sosiaalinen toivottavuus ( tutkittavat puhuvat niin kuin "heidän oletetaan puhuvan"). Tutkimukseen osallistujat ovat aina yksilöitä, jotka jakavat oman osan yksityiselämästää, tutkijana näitä on aina syytä kunnioittaa, sillä vaikuttaa olennaisesti luotettavuuteen.

Kun arvoidaan laadullisen tutkimuksen luotettavuutta, arvioidaan sitä miten hyvin tulokset tukevat todellisuutta (eli raakadataa) ja miten toisaalta tutkijan löydökset perustuvat tutkimuksen designiin. 

Kun aloitat tekemään laadullista tutkimusta on erityisen tärkeää perehtyä koko tutkimusprosessiin. Luotettavuuden arviointikriteerit ovat samat lähes kaikissa laadullisissa tutkimuksissa, oli lähestymistapa mikä tahansa.


Uskottavuuden arviointia:
1. Tutkimuksen lähtökohta- kokemukset, esiymmärrys (kirjoita auki!), kirjallisuuskatsauksen auki kirjoittaminen, tutkimustehtävän ja tiedonantajien välinen suhteen määrittely
2. Otoskoko, saturaation saavuttaminen, tutkittavan joukon homogeenisyys.
3. Ennen aineiston keruuta, tutkimuksen uskottavuutta voi lisätä tutustumalla tutkittavien maailmaan- tämä ajatuksen takana on, että tutkittavat oppivat tuntemaan tutkijan ja kertovat asioita enemmän. Mutta tähän on myös päinvastainen näkökulma. Riski tiedostettava.
4. Tutkijan hierarkinen asema, tutkijan suhde tutkittaviin. Asetelman punnitseminen.
5. Sosiaalinen toivottavuuden arviointi- miten vaikuttaa tutkimustuloksiin?
6. Avoin aineiston keruu- voiko uskottavuus harhoja syntyä? Ohjaako tutkija tutkittavien vastaamista?
7. Miten hyvin haastatteluteemat toimivat ja millainen ymmärrys siitä jää. 
8. Haastattelukysymysten kehittäminen ryhmässä, pilotointi.
9. Analyysin valittu selkeä analyysiyksikkö, joka sopii omaan aineistoon. Arvoidaan miten hyvin tulos kattaa sen aineiston, joka on olemassa -> saturaatio!
10. Mikä aineistossa on relevanttia ja mikä irrelevanttia? Tutkittavalle omista asioista kertominen on aina relevanttia, mutta onko se tutkimukseen relevanttia?
11. Raportointi: Tutkittavat tulisi identifioida esim. tunnistetiedolla. Miten sopivana pidät tutkimuksen osallistujia-> läpinäkyvyys!

Siirrettävyyden arviointia:
Miten tutkimustulokset voidaan siirtää tutkimuskontekstiin? Voiko tuloksia käyttää laajemmin esimerkiksi toisessa kontekstissa?
Oleellista miettiä, onko minulla tutkijana tarkoituksena siirtää tutkimuksen tulokset, konteksti ja aihe! Jos tavoitellaan siirrettävyyttä on oleellista miettiä toisen kontekstin otanta samanlaista. Sisäänottokriteereillä voidaan valita tutkimuksen osallistujat, jolloin osallistujien taustat on mahdollista selvittää. Siirrettävyys ei ole laadullisen tutkimuksen päätavoite!
Se joka haluaa käyttää tutkimustulosta on vastuussa sen tutkimustuloksen käyttämisestä toisessa kontekstissa.

Luotettavuuden arviointia:
Jos avoin lähtökohdat tutkimukselle, on se säilytettävä läpi koko tutkimusprosessin. Valitun polun täytyy integroida koko tutkimusprosessi yhteen. Luotettavuus koskee koko tutkimusprosessia. 
Face- validiteetti tarkoittaa sitä, että tutkija antaa analyysituloksen jonkin ryhmän arvioitavaksi (mutta: raakadatasta tulisi päästä eroon ja pyrkiä ajattelemaan teoreettisesti itse).

Vahvistettavuuden arviointia:
Mikä yhteys oman datan ja tutkimustuloksen välillä on? Peilataan omaa aineistoa, jolloin voidaan pohtia onko siinä tutkijasta johtuvia virheitä.
Haasteena se, että lukijan tulisi pystyä seuraamaan analyysin polkua. Tämä vaikeaa kirjoittaa auki raporttiin, sillä se on tutkijan pään sisällä kulkenut prosessi. Apuna on hyvä käyttää muistiinpanoja, päiväkirjoja tms.

Autenttisuuden arviointia:
Miten voidaan osoittaa  anayysin tuloksen ja oman datan välinen yhteys? Autenttiset lainaukset ovat keino tämän toteuttamiseen. 

Päälimmäisenä luennolta jäi mieleen:
Tärkeää on se, että tutkija löytää parhaat mahdolliset asiantuntijat/ materiaalit tms. omaan tutkimukseen. Tutkijan tulee käyttää harkinnanvaraista otosta, ketkä ovat ne parhaat tiedonantajat, määrittely omilla kriteereillä.
Saturaation saavuttaminen tärkeää, osoittaa aineston määrän luotettavuuden. Koko aineistoa ei tarvitse kerätä kerralla, pieni analyysi jo muutaman haastattelun jälkeen voi auttaa selkeyttämään tutkimuksen etenemistä. Ainestoyksikön kriittinen valinta on tärkeää. Hyvin arkipäiväiset ilmaisut analyysitekstissä voivat olla merkki tutkimuksen saturaation epäonnistumisesta. 
Hyvien kuvoiden ja taulukoiden käyttäminen suositeltavaa laadullisen tutkimuksen raportoinnissa. Pysy uskollinen kriteereille, jotka olet valinnut, läpi koko tutkimusprosessin.


Tutkimus ei ole huono, vaikka oletkin kriittinen sitä kohtaan! Luota itseesi!